Joo, Agrassa ollaan edelleenkin, koska taalta pois paaseminen osoittautuikin paljon odotettua vaikeammaksi. Lentoja tasta loukosta ei kulje mihinkaan suuntaan ja Varanasiin ei nettipalvelu loytanyt junia laisinkaan. Delhiin toki paasisi junalla vaikka miten usein.
No, lopulta varasimme turisti-infon kautta liput yojunaan, jonka pitaisi olla puolilta paivin huomenna Varanasissa. Hotellikin on jo buukattu yhdeksi yoksi. 120 rupiaa ottivat varausmaksua palveluistaan, eli kaikki kaksi euroa.
Eilen kavimme sitten katsomassa Taj Mahalia, tuota 1600-luvulla valkoisesta marmorista rakennettua kohtalaisen kokoista mausoleumia, jonne on haudattu niin pytingin rakennuttaja seka hanen vaimonsa.
Kyseinen rakennus on varmasti joskus aikanaan ollut komea paikka ja voihan olla, etta se nayttaisi nytkin viela aamuauringon tai kuun valossa hienolta, mutta noin ylipaansa, ei se nyt jarin haavi paikka ollut. Ihan komea toki, mutta olen mina ihmeellisemmissakin paikoissa elamani aikana vieraillut, monestikin. Paljon pienempi se oli, mita odotin. Paikallisethan tietysti pitavat sita yhtena maailman ihmeena.
Agran kaupunki on niin likainen paikka, etta ei ihme, jos kyseinen rakennelma rapistuu pikkuhiljaa, vaikka tekevat ilmeisesti kaikkensa, jotta nain ei kavisi. Nyt vain sattuu olemaan niin, etta tama kaupunki on yksi Intian suurimpia teollisuuskeskittymia. Ja ilman laadusta sen myoskin huomaa. Jos joku minulta kysyy, onko vaivan arvoista roudata itsensa tanne asti Taj Mahalin vuoksi, niin vastaus on kylla aika selkea ei. No, onpahan nahty.
Niin, junamme kohti Varansia lahtee yhdeltatoista illalla ja siihen asti pitaisi jollain ilveella kuluttaa aikaa tassa paskaloukossa. Onneksi taalta sentaan loytyy kunnon kahviloita ja ravintoloita – turismin ansiosta tietenkin – joissa voi rauhassa istua ilman, etta joku Jorgos on koko ajan niskaan hengittamassa mattoineen ja appelsiineineen.
Perjantainen merkinta kai oli melko negatiivinen, mutta se todellakin johtui siita, etta vatsani oli melko sekaisin tanne saapuesamme ja paikan ilmapiiri iski vasten kasvoja. Olin hetken aikaa saanut olla rauhassa niin Delhissa kuin junassakin ja samoin tein kun astuin junasta pihalle, olivat hyeenat kimpussa. No, tiedanhan mina, mista tama kulttuuri johtuu, mutta niista syista voi sitten kirjoitella aikanaan, kunhan paasen kotiin. Kerjalaisia taalla on kieltamatta kohtalaisen paljon.
Lahden tasta kohtapuolin Pizza Hutiin vetaisemaan kunnon pannupizzan. Vatsakin alkaa jo kestaa ihan kohtalaisesti. Kaverilla onkin sitten vahan heikompaa. Taisi oksentaa kaiken pihalle viime yona, mita vatsalaukusta vain irtosi. Tuossa se onneksi vieressa hengittaa ja ovat niin mehut kuin limpparitkin jo pysyneet sisalla ihan hyvin.