Laitoin äsken siskolle tekstiviestin. Sillä on tänään 35-vuotissyntymäpäivät. Tuskin se niitä kovin kummoisesti viettää kun avomies makaa teholla Oslossa hengityskoneessa sydämensiirron jälkeen. Tila on kait ihan vakaa ja tulevaisuus hyvä, mutta suurempia innostuksia tuskin on mitään synttäribileitä järjestää.
Toisaalta ajattelin, että onko tuon ikäisenä muutenkaan mieltä ”juhlia” syntymäpäiviä. Taas vuosi lisää ja joka vuosi tulee aina yksi lisää mittariin. Itse kun en ole viettänyt syntymäpäiviäni juurikaan sen jälkeen kun 20 täytin. En ole ollut koskaan mikään syntymäpäiväjuhlija.
Kelasin, että sisko oli aika tarkalleen mun ikäinen kun se aikanaan pakkasi kimpsunsa ja kampsunsa ja lähti Norjaan kalatehtaalle töihin. Taskussa oli optikon koulutus jonne pääseminenkin oli melkoinen suoritus koska muistini mukaan hakijoista sisään pääsi alle kymmenen prosenttia. En tiedä nykypäivänä, mutta silloin tunku oli kovaa kyseiseen opinahjoon. Optikon töitä sisko teki muutaman vuoden ja totesi, että ei ole hänen hommaansa. Nyt hän opiskelee Norjassa sairaanhoitajaksi ja valmistumiseen on vielä aikaa jonkin verran. Norjassa kalataloutta ulkoistetaan ulkomaille melkoisella tahdilla vaikka se kuulostaakin vähän absurdilta. Töitä siellä ei ole enää paljon joskaan se nyt ei ollut kait suoranainen motivaattori alkaa opiskelemaan vaan se, että eihän se duuni nyt mitenkään kovin mielekästä ole.
Mutta siis minun ikäisenä lähti sinne ja joskus pari kesää sitten siskon kanssa täällä kotimaassani istuessamme puhuin hänen kanssaan siitä, että mikä on hänen kotinsa ja silloin kuutisen vuotta siellä asuneena sanoi, että ei välttämättä nyt tunne Norjaa kotimaakseen ja on kyllä mielestään suomalainen, mutta se missä hän asuu Norjassa, on hänelle koti. Aluksi ajattelin, että nyt olen menettänyt siskossani jotain, koska mun mielestä hänen kotinsa on kuitenkin Lappeenranta, mutta niin kait se vain menee, että siellä missä asuu on koti. Nyt joku kuka tätä lukee, ajattelee, että ihan typerästi ajattelen, koska tokihan se on niin ja niinhän se onkin, mutta musta tuntui siltä, että en halua laskea siskostani irti niin, että myöntäisin, että siellä hän asuu ja tulee asumaan varmaan vielä pitkään. Kait se on vain sitä, että siskoa rakastaa kuitenkin sen verta paljon.
Niin, sisko on siis nyt 35 ja äsken tuossa mietin, että ensimmäistä kertaa mietin, että onkohan se ihminen jo aikuinen. 35 tuntuu jotenkin melko paljolta kun kuitenkin aina olen ajatellut siskon vain siskona enkä minään aikuisena ihmisenä. Voi kuulostaa vähän hölmöltä varsinkin kun sisko on minua 8 vuotta vanhempi, mutta niin se vain on. En minä koskaan ole tähän asti ajatellut sisaruksiani ns. aikuisina henkilöinä vaan enemmän ne ovat olleet vain sisaruksia, jotain enemmän kuin vain aikuisia ihmisiä.
Itse en miellä itseäni aikuiseksi. Mitä aikuisuus oikein on? Onko se sitä, että tehdään lapsia vai onko se sitä, että kun tienaa sen ja sen verran niin on aikuinen? Vai onko aikuisuus vain sitä, että ottaa vastuun omasta elämästään? Tuon varmasti moni allekirjoittaisi, mutta lopulta mikä tekee ihmisestä aikuisen? Vai tarvitseeko yleensäkään miettiä edes moista asiaa. On vain ja elää.
Siskolla on paljon huolia ja suurimpana varmasti siis hänen avomiehensä tilanne. Minun piti tavallaan aikuistua vähän liian aikaisin aikanaan kun olin vielä lukiossa. Tavallaan se onnistui ja tavallaan ei. Se prosessi vaurioitti omaa mieltäni jonkin verran ja se on pikkuhiljaa palautumassa siihen mihin sen olen halunnutkin palautuvan. Omat vanhemmat eivät oikein ole olleet kovin hyviä esimerkkejä aina aikuisuuden näyttämisessä ja välillä kun asiat ovat menneet niinpäin, että lasten on pitänyt pitää huolta omista vanhemmistaan ja eihän se nyt kait niinpäin pitäisi mennä? Ainakaan vielä. Ehkä joskus sitten kun vanhemmat eivät enää ihan iän puolesta osaa itsestään pitää huolta.
Minä täyttäisin kesäkuussa 27 ja mietin, että olenko aikuinen ja mitä se tarkoittaa. Haluanko olla aikuinen? No jossain mielessä varmasti, mutta lopulta pyrin vain olemaan se mitä olen ja elää edes jollain tasolla hyvää elämää, on se sitten kenellekin mitä on.