Kello kun lävähti tänään kaksitoista, duunikaveri totesi, että voiton puolella ollaan. Vastasin siihen vain jotain mutinaa ja se ei johtunut siitä, ettenkö olisi ollut aivan yhtä mielissäni ajatuksesta, että viikonloppu taas kerran lähenee, vaan siitä, että ajatukseni leijailivat koko päivän jossain tulevaisuudessa, kesässä.
Keli oli niin loistava ja tänään kun jopa pääsin hieman nauttimaan ulkoilmassakin päivästä, niin vähän väliä aatokseni hyppäilivät toukokuulle, kesäkuulle, juhannukseen, pitkiin lukuhetkiin hyvän kirjan parissa Myllysaaren uimalaiturilla, jossa on tullut niin monet kesät vietettyä. Ja terasseihin, vähäpukeisiin naisiin ja ties mihin, kesään. Suomen kesä on jotain aivan mieletöntä! On huhtikuun alku ja kesä tahtoisi jo viedä mennessään. Ja tiedän, että tämä on jo toinen ylistyskirjoitus aiheelle lyhyen ajan sisällä, mutta kun nuo kelit vain niin nopeasti muuttuivat ja fiilis on aivan sanoinkuvaamattoman hyvä.
Päivä oli melko rankka fyysisesti ja on kroppa ihan puhki. Ei oikeastaan ole jaksanut koko iltana tehdä mitään muuta, kuin maata sängyllä läppäri sylissä ja katsella televisiosta lätkää ja kirjoitella jotain puolityperää cityyn.
Aamulla kun tulin töihin, oli ensimmäinen kysymys, että ”mitä sulle on käynyt?” Vasemmassa kädessäni kun oli oikein tyylipuhdas sideviritelmä entisen intin lääkintämiehen sidontataidoilla. Ennen töihin lähtöä leikkasin unenpöpperössä puolikasta patonkia halki ja vetäisin sitten näppärästi rystysen alapuolelle vekin. Ei järin paha haava, mutta laastari ei oikein käynyt päinsä, koska se ei siinä päivän mittaan tulisi pysymään, mietin, joten sitten otin ensisiteen ja haavalappuja ja ei muuta kuin tuumasta toimeen. Hyvin pysyi ja nyt on haava jo melko pitkälti ummessa.
Väsyttää, ihan pirusti.