Vuosi 2007 on kohta takana ja tämä jäänee viimeiseksi blogimerkinnäkseni ennen uutta vuotta 2008, koska huomenna aamupäivällä lähden reissuun Lahden kautta Helsinkiin ja kotiin palaan näillä näkymin vasta 2. päivä. Hieman ajattelin vetää yhteen sitä, mitä tämän vuoden aikana on tapahtunut ja sitä, mitä on opittu vai onko opittu mitään.
Pari edellistä vuotta elämässäni olivat melko sekasortoisia, niin ihan ajatuksissani kuin myös ihan konkreettisestikin. Siksipä jo keväällä kävi ihan vakaasti mielessäni ajatus opinahjon vaihtamisesta sekä muutoinkin elämäni kulun muuttamisesta. Silloin sen ajatuksen hylkäsin, koska ajatuksiini vaikutettiin toiselta taholta sen verta vahvasti ja kun olin siis ihmissuhteessa, niin jollain tapaa en vain nähnyt sitä tietä mitenkään realistisena. Itse kun nimittäin näin tulevan vuoden kulun silloin hyvin eri tavoin, kuin se nyt on siis mennyt. Näin siis siksi, että en vain uskaltanut tehdä niin kuin sydämeni kuitenkin todella halusi tehdä. No, mutta se ihmissuhdehan päättyi sitten kuin seinään ja olin aivan poissa tolaltani. En hetkeen nähnyt mitään järin selkeästi. Se ei ole järin ihmeellistä. Niin minulle aina käy kun toinen lähtee. Sen enempää yksityiskohtiin menemättä, vain romahdin. Sitä kesti tovin, kunnes sain muuta ajateltavaa ja hyvinkin mielekästä sellaista. Koska toinen ihminen astui elämääni ja en siihenkään seikkaan puutu tässä nyt sen enempää, mutta sanon vain, että kun tokihan se suhde lakkasi olemasta ennen kuin kunnolla edes ehti alkaakaan. Silloin voisi toki luulla, että mitäpä siitä sitten, mutta kun ei. Ei se vain mene niin. Paljon se aiheutti tuskaa ja hammasten kiristystä, koska en vain osaa käsitellä asioita, jotka sisältävät rakkautta ja välittämistä ja siis varsinkin sitä seikkaa, että juurikin niiden asioiden antamisen oikeus otetaan pois. Näiden seikkojen käsitteleminen on allekirjoittaneelle aina iso prosessi. Jos joku voisi minulle kertoa, miten sen voisi käsitellä helpommin, niin kyllä mieluusti kuuntelisin sellaista ihmistä. Kuitenkin tiedän itsekin sen, että sehän on puhdasta utopiaa. Ihmisen ajattelu on tietynlainen ja sillä selvä. Joko sen kanssa oppii elämään tai sitten ei.
Mutta nythän siis jotenkin opin taas elämään itseni kanssa paremmin, näiden ihmissuhdekarikkojenkin myötä, mutta muutenkin. Tai ainakin sen jälkeen opin. Paljonhan osasin taas meuhkata, kun sydän vain huutaa armoa. Enhän koskaan olekaan sanonut, että minusta helppoa ihmistä koskaan tuleekaan. Mutta siis opin. Eräs asia kesällä kun nimittäin vain laukaisi minussa jotain, silloin samalla kertaa kun oma rakkaudentunteeni piti myöskin tukahduttaa. Sain silloin purettua itsestäni ulos enemmän kuin kertaakaan sen jälkeen kun aikanaan tämä koko prosessi alkoi. Ja prosessilla tarkoitan nyt siis sitä seikkaa, mistä olen joskus puhunutkin, eli oman perheeni välisiä asioita ja niihin liittyviä lieveilmiöitä sekä oman pääni kestävyyttä tai pikemminkin sen kestämättömyyttä. Kesällä sitten vain kuin pakon alla päästin itsestäni ulos melkoisen määrän kuonaa, vaikkei pakko ollutkaan, itsehän sitä halusin, mutta sana pakko sikäli tähän tietyllä tapaa sopii, koska siinä oli myöskin toinen osapuoli vaikutamassa sillä hetkellä ja kiitos kyllä kuuluu hänelle. Ja olo oli sen jälkeen suunnattoman helpottunut. Tuon hetken jälkeen olen osannut avautua elämästäni ja historiastani vielä enemmän tietyille ystäville ja se on ollut ehdottomasti suurin asia, mitä tämän vuoden aikana on tapahtunut. Ja sepä sitten toki aiheutti sitten myöskin sen, että lopulta toteutin sen, mitä olin keväällä jo ajatellut tekeväni. Erosin koulusta, menin töihin ja aloin järjestellä hieman elämääni ja päätin samalla, että tulevaisuuden ammattini on kyllä jotain muuta kuin mitä se oli ollut tuleva olemaan viimeiset kolme vuotta. Vähän se kirpaisi, kun eropaperit hain koululta ja hetken aikaa kyllä aivan toden teolla mietin, että onko tässä mitään järkeä. Nopeasti se meni kuitenkin ohi, epäilyksen varjo. Olin aivan järjettömän tyytyväinen. Tuntui kuin olisin vankilasta päässyt.
Syksyn mittaan, kun tosiaan olin tehnyt tulevaisuuden suunnan selväksi itselleni, sain ajateltua melko paljon elämääni ja vaikka tuossa jo jokunen aika sitten sanoin, että tiedän, mitä aion lukea tulevaisuudessa, niin sekin on itseasiassa hieman nyt taas muuttunut. Nyt minusta tuntuu siltä, että olen koko tämän vuoden vain jollain tapaa väistellyt sitä totuutta, vaikka olen jotenkin alitajuisesti tiennyt jo pitkään, että mitä haluan tulevaisuudessa tehdä. En aio siihen asiaan nyt paneutua, mutta varmasti siitä joskus vielä kirjoitan. Fiilis siitä asiasta on nyt vahva.
Eli tavallaan enhän nyt kertonut paljoakaan menneestä vuodesta konkreettisesti, mutta se kaiketi johtunee siitä, että ei niistä vain voi tänne kirjoittaa. Siksipä tämä teksti onkin lähinnä minulle itselleni kirjoitettu sekä niille ihmisille, jotka taustojani tietävät. Paljon on paskaa nähty, siis nyt tarkoitan aiempia vuosia. Se paska, mitä tänä vuonna on tapahtunut, on vain asioita, mitä ei ole voinut välttää. Eivät ne ole kenenkään syy, vaikka tunneryöpyissäni joskus toisin olen sanonutkin. Mutta siis ne paskat, mitkä ovat aiemmin tapahtuneet, koko ajan pikkuhiljaa vain lakkaavat olemasta. Siihen vaikutan vain ja ainoastaan minä itse ja siksipä minulla onkin nyt melko hyvä fiilis, vaikka tiedänkin sen, että vielä vie aikaa, ennen kuin se kaikki on ohi. Tosiaan se hyvä fiilis kumpuaakin lähinnä siis siitä, että tiedän niiden kaikkien asioiden olevan vielä takanapäin joku päivä ja siihen päivään ei edes tarvita koko tulevaa vuotta, sen tiedän jo nyt ja se on oikeasti aika lohdullinen ajatus se.
Citystä vielä mainitakseni sen verran, että onhan tämä ollut melkoinen vuosi tämän nettisivuston suhteen itselläni. Olen vuoden aikana tavannut monia hienoja ihmisiä ja joistakin heistä uskon saavani elinikäisiä ystäviä. On ollut miittiä jos jonkinlaista ja on joskus vierähtänyt tovi jos toinenkin vakavien ja välillä vähän vähemmänkin vakavien keskustelujen parissa. Olen kirjoittanut, paljon ja lupaan, että kirjoitan tulevaisuudessa vielä paljon paljon enemmän. Ja edelleenkin kirjoitan näitä lopulta vain itselleni.
Oikein hyvää uutta vuotta 2008 kaikille tutuille ja tuntemattomille, sukupuolesta riippumatta, pidimme toisistamme tai emme. 🙂