..ja ulkona on ihan mielettömän lämmin. Sain tilannetiedotteen, että täältä vähän matkaa länteen olisi jotakuinkin 20 celsiusastetta ja täällä tuskin jäädään kovin paljoa huonommaksi. Kesä tulee ja vitsikkäämpi mies tähän sanoisi, että niin tulen minäkin. Joo, no mutta takana on kyllä melkoinen talvi. Hyvin vaiherikas sellainen ja vaikka osa vaiheista onkin todella epämiellyttäviä niin kyllä nekin opettavat. Jokatapauksessa se on nyt takana ja katse on siirretty vakaasti tulevaisuuteen. Mulla on nyt hyvä fiilis. Todella hyvä fiilis. Niin hyvä fiilis, että ei usko tosiaan se kuuluisa poliisikaan. 🙂
Tentit pukkaisivat päälle kohta ja duunit on sovittu kesäksi. Tenttiviikkojen jälkeen on kesä täysin avoin ja niin olen minäkin ja otan avosylin vastaan kaiken mitä tulee. Sekä hyvän, että huonon, koska musta tuntuu ensimmäistä kertaa pitkiin aikoihin, että vaikkei mulla oliskaan mitään sen ihmeempää mitä odottaa – jota mulla toki on – niin siltikin mä olen jotenkin enemmän sinut itseni kanssa kuin pitkiin aikoihin. Elämä on vaikeaa, sen mä tiedostan. Nytkin on todella paljon asioita, mitä pitäisi miettiä, mutta mun stressinhallinta on viimeisen talvenkin aikana ihan takuulla kasvanut. Mä osaan allokoida mun huolia mun päässäni!! 🙂
Yksi iso huoli on mun sisko tai varsinaisesti mun siskon avomies joka on tällä hetkellä Oslossa tutkimuksissa. Ne tutkivat sen valtimot, että kestääkö ne sydämensiirto-operaatiota ja mun sisko on tietysti hyvin huolissaan ja sitämyöten minäkin. Siskon avolla on sydämen läppävika ja vajaatoimintaa. Tai ihan tarkkaan mä en tiedä, mutta jotain tuonkaltaista ja mun käsityksen mukaan jollain tapaa noita molempia. Se joutuu syömään siihen verenohennuslääkkeitä ja sepäs on sitten mielekästä kun miestä on murjottu elämässä ihan kunnolla. Hänellä kun on myöskin psoriasis joka osittain vaikuttaa nykyään myöskin niveliin. Sisko joskus sanoi mulle, että kyllä sitä vain ihmettelee, miten yhtä ihmistä koetellaan niin monilla vaivoilla.
No jokatapauksessa nyt tutkitaan, että onko leikkaus edessä. Ja jos on niin sitten ei tiedetä, että millon. Piippari kouraan ja se mukana aina, että heti rynnistetään lentokentälle jos kutsu kuuluu ja se on menoa sitten. En voi kuin arvailla minkälainen mietteiden kuhina päässä voi liikkua kun ajattelee, että pitää odottaa moista. Asiaa jossa on omat suuret riskinsä vaikka se onnistuessaan elämänlaatua parantaisikin. En voi kun arvailla todellakaan.
Eli siis kaikennäköistä on ja myöskin mun päässä liikkuu aina vähän muidenkin ihmisten huolet, mutta mä olen onneksi opetellut jollain tapaa pitämään tietyn etäisyyden niihin, koska ilman etäisyyttä välillä asioista oma pää hajoaa ja sitten ei auta enää ketään, pikemminkin päinvastoin. Se ei ole ilkeämielisyyttä eikä välinpitämättömyyttä. Niin vain on pakko tehdä. Kyllä mä välitän, ehkä vain omalla tavallani sitten. Ja nyt puhun sekä mun siskosta, että muistakin ihmisistä.
Mutta siis kaiken tämän keskellä aurinko paistaa ja aurinkolasit pitäisi olla päässä ihan vain jo siksi, että tulevaisuus häikäisee!! 🙂
Hyvää kesänodotusta ihan kaikille ihanille cityläisille. Vaikka vähän vähemmänkin mukaville. 🙂