Sita tama Goa kai kokonaisuudessaan melko pitkalti on. Alue, jossa me olemme samoilleet, on melko pieni. Noin viidentoista kilometrin patka tata koko Goan aluetta, joka on jotakuinkin nelisen tuhatta neliokilometria.
Anjunalla siis ollaan, tai tarkemmin Vagatorilla, mutta kuitenkin. Taalla on paljon nuorempaa porukkaa, mita Candolimissa oli. Vaikka venalaisia taallakin on. Vain nuorempia.
Tanaan ja eilen olemme nahneet enemman sita Goaa, missa viela viimeiset todelliset hipit pyorivat ja ei ole enaa edes ihme, etta beach shackilta loytyy muutama kaveri, joiden ulkoasu on sen oloinen, etta taalla on hengailtu viimeiset vuodet ja ketaan ei tunnu kiinnostavan, jos joku karistelee piipusta jamat maahan ja ilmassa leijuu mukavan kirpea tuoksu.
Mutta, jollain tapaa – vaikken edes tieda, mita tama joskus on ollut – on sellainen tunne, etta Goa on parhaat paivansa jo nahnyt. Tama paikka alkaa pikkuhiljaa hautautua turismiin ja tietynlainen rauha taalta on melko piakkoin katoamassa.
Kylla taalla edelleenkin on paikkoja, joissa voi olla yksinaan ja niin edelleen, mutta Kanariaksi tamakin todennakoisesti muuttuu ajan myota, eika siihen valttamatta mene edes kovin kauaa. Venalaiset massaturistit pitavat siita taatusti huolen loppukadessa.
No, mutta ei minulla pelkastaan huonoa sanottavaa ollut. Tai ei oikeastaan laisinkaan. Tuo huomio tasta paikan ilmapiirista on vain jollain tapaa vaistottavissa. Raha tanne on tulossa ja sen myota tietty henki haipyy. Mutta se siita.
Meidan hotellin partsilta nakee suoraan Arabian merelle ja auringonlaskua voi tuijotella ovelta. Hotellin ravintolan terassilta on niin jarjettoman hienot nakymat, etta sita on vaikea edes kasittaa. Siina voisi istua vaikka lapi vuorokauden.
Eli vaikka tanne jatkossa tulisikin enemman massaturismia, niin ei tama tietenkaan paikkana mihinkaan hetkessa muutu. Luonto ja maisemat ovat jotain sellaista, mita itse en ole koskaan ennen elamassani kokenut. No, enhan ole koskaan aiemmin taalla asti maapalloa kaynytkaan, etta ei ihme. Valokuvia Goalta tulee todennakoisesti vasta, kun olen paassyt takaisin Suomeen. Tyrkkasin tosiaan galleriaan yhden kuvan Varanasista, kun onnistuin nettikahvilan koneen kautta sen sinne pistamaan.
Nyt tama jatka lahtee ostamaan kioskilta muutaman oluen ja painelee suoritaan kampan terassille ja siita pikkuhiljaa nukkumaan. Huomenna olisi tarkoitus menna vahan kylille, kun naapurikampassa asuva turkulainen nainen tahtoisi menna samalla kyydilla.
Eli taaskaan ei mitaan asiaa. Ihan todella, tassa kuumuudessa ei oikein jaksa miettia kovin syvallisia. 😛