[B]Cloverfield[/B], Ohjaus: Matt Reeves
Tehoste-elokuvia on nähty pilvin pimein, varsinkin sen jälkeen, kun tietokonegrafiikka yleistyi elokuvien tehostekeinona. Tämän kaltaista tehoste-elokuvaa ei kai aiemmin ole tehty, joskin leffan heti nähtyäni vain mietin, että miksi ihmeessä.
Cloverfield on melko simppeli elokuva juoneltaan Se eroaa suurimmasta osasta elokuvia vain sillä, että se on kuvattu kokonaan käsivarakameralla ja käytännössä koko elokuvan ajan saman roolihenkilön kuvaamana. Elokuvan idea on vain katsoa läpi kuviteltu löydetty videonauha, jonka materiaali on kronologisesti asioiden edetessä kyseisen kuvaajan kuvatessa nauhalle tallentunut.
Ainoa vertailukohta, joka tulee mieleeni tässä mielessä, on The Blair Witch Project. Siihen näiden elokuvien yhtäläisyydet sitten jäävätkin, koska aihe ja miljöö ovat täysin erilaiset, vaikka molemmissa toki ihmisiä kuoleekin. Mörkö on vain hyvin erilainen. Kyllä Cloverfieldin mörkö taitaa viedä voiton.
Manhattanilla on ison kaveriporukan pitämät läksiäisbileet, jotka katkeavat dramaattisesti ja samoin tein alkaa ihmisiä kuolla ja niin edelleen. Loppuaika edetään paikasta toiseen ja yritetään paeta läsnä olevaa uhkaa. Elokuva rullaa kohtuullisen nopealla tempolla ja pitää otteessaan yllättävänkin hyvin. Täydellinen realistisuus on heitetty toki romukoppaan, vaikka rainassa on pyrittykin varsin dokumentaariseen otteeseen. Kolmestasadasta metristä putoavasta helikopterista, josta on roottori särkynyt, ei selviä hengissä.
Tämä lievä realismin oikominen näkyy myöskin asioiden etenemistahdissa sekä tiettyjen tapahtumien jouhevuudessa. Mutta itseäni moiset seikat eivät ainakaan häirinneet, vaikka ne rekisteröinkin jo elokuvaa katsoessani. Mielestäni tunnelmaa elokuvassa kuitenkin oli ja se on pääasia. Toki jos elokuvaa lähtee katsomaan alkuaankin asenteella, että ”mitähän tästäkin tulee”, niin voi olla, että se jää laimeaksi. Itse lähdin täysin ilman ennakko-odotuksia ja yllätyin positiivisesti. Vaikkakin on todettava, että leffa on kertakäyttökamaa, kuten jotkut tietyt elokuvat vain ovat. Mutta sen yhden kerran se itseeni iski. Osittain myöskin siksi, että se oli melko lyhyt. Tässä ei edes pyritty sen suurempiin turhiin venytyksiin. Ainoa miinuspuoli on se, että leffalle on hyvin helppo tehdä jatkoa, jos niin tahdottaisiin. Itse kyllä jättäisin aiheen tuohon.
Ja kohta jo ihmettelen itsekin, että miten pystyn edelleen pitämään itse leffaa hyvänä, vaikka paljon lopuksi negatiivistakin ajatusta löytyi. Leffa leffana ja tulevat jatkot tulevina jatkoina.
3/5