Blogiaddiktio ja ei mitään oikeaa sanottavaa…

Mä olen nyt tunnin yrittänyt keksiä, että olisiko mulla jotain sanottavaa. No tavallaan joo, mutta niistä mä nyt en tänne puhu. Ei mulla siis tosiaan ole mitään sanottavaa, halusin sen…

Mä olen nyt tunnin yrittänyt keksiä, että olisiko mulla jotain sanottavaa. No tavallaan joo, mutta niistä mä nyt en tänne puhu.

Ei mulla siis tosiaan ole mitään sanottavaa, halusin sen vain nyt sanoa.

Tai no sanotaan nyt sitten vaikka se, että jos joku ei ole koskaan kuullut Timo Rautiaisen & Trio Niskalaukauksen biisiä Lintu, niin suosittelen lämpimästi.

Se tuli tuossa mieleeni kun aloin vain kelailla kaikennäköistä ja sitäkin, että olisiko mulla jotain sanottavaa.

Mä tuossa vasta joku aika sitten tämän postasin johonkin ketjuun, missä taisi olla kyse rakkauslauluista. Tämä ei tavallaan ole ihan niitä perinteisimpiä, mutta hyvin ristiriitainen olo mulle tästä aina tulee. Hyvä sekä paha.

Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus – Lintu

tuskin tunnen häntä ja kuitenkin
tulin häntä tapaamaan.
hän on niin kovin kaunis vieläkin,
kun kääntyy minua katsomaan.

tämä yö on minulle viimeinen,
kuulen hänen sanovan.
olen sairas ja väsynyt ihminen
ja siksi lähteä haluan.

sinä tiedät jo jotakin elämästä,
jotain tiedän minäkin.
kun vain uskallat lakata pelkäämästä,
paratiisin saat takaisin.

hän vielä jatkaa kyynelet silmissään,
sanaa jokaista painottaen.
hän pitää kättäni tiukasti kädessään
ja sanoo silmiin katsoen:

en kadu ketään niistä, joita syliini suljin,
heitä sentään rakastin.
itken kaikkia niitä, joiden ohitse kuljin,
joita väistin ja pakenin.

sillä aina kun ihmisen lähelle päästin
löysin lähelle itsekin, mutta jos itseäni
varjelin ja säästelin heti eksyin ja palelin.

hänen katseensa sammuu, hän huokaisee,
hänen otteensa raukeaa.
siinä samassa silmiä häikäisee
ja huoneen ikkuna aukeaa.

kun jälleen katson häntä, hän muuttunut,
onkin linnuksi edessäin
ja linnun siipeä puhtaan valkoista
minä pidänkin kädessäin.

lintu nousee ja lentoon jo lehahtaa,
minä paikalle yksin jään.
hahmo taivaan korkeuksiin loittoaa,
huone humisee tyhjyyttään.

istun hiljaa vielä ja muistelen
hänen viime sanojaan,
niitä puoliääneen toistelen.
kun hän on mennyt menojaan:

en kadu ketään niistä, joita syliini suljin,
heitä sentään rakastin.
itken kaikkia niitä, joiden ohitse kuljin,
joita väistin ja pakenin.

sillä aina kun ihmisen lähelle päästin
löysin lähelle itsekin, mutta jos itseäni
varjelin ja säästelin heti eksyin ja palelin.

————————————————–
Oikein hyvää alkavaa viikkoa kaikille, ehkä tämä on parempi kuin viime viikko.