En jaksanut laitta otsikolle nimeksi otsikko, joten siitä tuo.
Viime öiset minimaaliset unet eivät vaikuttaneet päivän kuntoon juuri millään lailla. Sen verran ne kuitenkin vaikuttivat, että nyt painuu silmät koko ajan kiinni ja viimeisillä voimillani tätä kirjoitankin.
Todella, minulla on ollut ärtyneempiä fiiliksiä viime viikkoina kuin pitkiin aikoihin. Se on itse asiassa melko selkeää, että mistä ne fiilikset johtunevat. Sanoin tänään, että minulla on ollut liikaa energiaa ja liian vähän töitä ja liian vähän salia. Minä lupaan näillä puhein, että en enää jatkossa tule pitämään näin pitkiä taukoja salitreenistä, vaikka viikko sitten salilla kävinkin. Siis taukoa kunnon treenistä.
Toki tuohon ärtymyksen tilaani vaikuttavat myöskin monet pienet asiat ja monet niistä ovat sen kaltaisia, etten minä niitä täällä ala puimaan. Vanhojakin juttuja, jotka jotenkin vain pälkähtävät silloin tällöin päähäni ja eskaloituvat tämän liiallisen energian myötä. Ihmisiä, asioita, menneitä tilanteita.
Mutta toden totta, fiilis alkaa parantua. Viime öinenkin tunteenpurkaus hieman sitä junan suuntaa muutti. Viikko risteilyyn ja minulla lopulta nyt ei ole oikeastaan minkäänlaisia odotuksia. Se voi myöskin olla hyvä merkki.