Casino Royale, ohjaus Martin Campbell
Martin ”Vertical Limit” Campbell sitten ohjasi toisen Bondinsa. Ensimmäinenhän oli Brosnanin debyytti Golden Eye.
Odotukset eivät olleet kummoiset kun rainaa viime yönä aloin kyyläämään. Bondit olivat allekirjoittaneen silmissä kärsineet 90-luvulla melkoisen inflaation ja viimeiseksi jäänyt Brosnanin bondi Die Another Day oli todella jäätävän huono tekele, mistä yritettiin saada jotain säällistä aikaiseksi vieläkin isommilla räjähdyksillä ja gadgeteilla. Ei hyvä.
Siksipä uusin Daniel Craigin debyytti olikin ihan positiivinen kokemus joskin huonoa tästäkin löytyy kuten nyt toki kaikista Bondeista. Eiväthän ne koskaan ole olleetkaan mitään juonellisia mestariteoksia. Vempaimia huomattavasti vähemmän ja testosteronia ja verta ja lihaa enemmän. Hyvähyvä. Tästä minä tykkään, ajattelin, mutta ihan hieman sekin meni yli. Tiedostan sen, että kyseinen stoori oli kyllä varmasti Ian Flemingin näköinen ja Bond tuotiin lähelle sitä, mitä alkuperäisidean mukaan pitääkin olla. Kova ja kylmä ja täysin sitoutumiskelvoton yksilö, mikä kiinnostuu vain lähinnä varatuista naisista. En vain odottanut, että sitä teemaa ihan alettaisiin omana juonenosanaan puida leffassa.
No sitä kuitenkin puitiin ja huolella. Joskin on myönnettävä, että elokuvan päävastanäyttelijöiden ensimmäinen kohtaaminen sisälsi kyllä yhden parhaista dialogeista, mitä koko saagan historiassa on nähty ja varsinkin kun naispäärooliin oli kerrankin saatu castattua täydellisen sopiva neito niin mikäpäs siinä. Eva Green kyllä sopi kuin nyrkki silmään.
Leffa oli kyllä juonellisesti hiukan outo vaikka tavallaan ymmärrettävä. Siihen oli kyllä pyritty luomaan yllättävyyttä ja osaltaan se onnistuikin vaikka lopun käänteen osasinkin arvata jo ennalta, mutta eipä se kovasti menoa haitannut. Kronologisestihan kyseinen leffa sisältää paljon täysin mahdottomia pointteja, mutta lopulta ne voi varmasti sivuuttaa sillä ajatuksella, että eihän Bond ole aiemminkaan esim. vanhentunut juurikaan vaikka mies on kaatanut naisia ja ampunut rosvoja jo ties miten monta vuosikymmentä. Tässä kun kuitenkin palattiin miehen ns. alkuun ja pohdittiin kaverin ajatusmaailman syntyperää niin onhan se hiukan hassua, että eletään nykyaikaa ja kädessä on uusimmat Sonierkin luurit.
Kokonaisuutena ihan ok leffa ja Bond-leffaksi hyvä. Tuskin nyt paras, mutta hyvä kuitenkin. Suurta plussaa uudistumisesta. Parkour-episodi heti alussa antoi jo odottaa, että hiukan on viitsitty panostaa myöskin ajatukseen eikä pelkkään toteutukseen. 3/5.