Takana hyvin nukuttu viikonloppu. Lauantaina oli ihan pientä krapulan poikasta ilmassa, kun tuli sitten käytyä tosiaan kaljalla ja kaljalla.
Kaveria pitää jeesata, kun tarvitsee ja tällä kertaa se sitten tarkoitti istumista olutlasin ääressä. On sitä pahempiakin rasteja ollut. Muuten sitten on tosiaan tullutkin nukuttua ties miten paljon. Siihen oli syynsäkin.
Tuo toissa viikolla kurkkuun iskeytynyt angiina oli ehkä jo mennyttä elämää, mutta muuten olo oli välillä melko flunssainen vielä perjantainakin. Sitten kävi niin kummasti, että tänään aamulla ei ollut huonosta olosta, väsymyksestä, eikä mistään muustakaan flunssan oireista tietoakaan. Ja sehän tarkoittaa vain ja ainoastaan yhtä asiaa, pitää päästä salille!
Katsotaan, saanko hilattua itseni aamusta rehkimään. Koska huominen työpäivähän kestää kuitenkin aamukymmenestä iltakymmeneen. Kroppa tuntuisi oikein huutavan rääkkiä, koska onhan tätä lepoa ollut jo aivan hävyttömän pitkän aikaa. Ja siksi toiseksi, nyt kun lataan korttiin virtaa, ehtii se kestää juuri siihen hetkeen asti, kun olenkin jo matkalla kohti Intiaa.
Kaksi viikkoa tässä on ollut enemmän ja vähemmän huono olo. Toivotaan, että huomenna fiilis on sama kuin nyt. Erittäin mainio. Tahtoo salille! Sen jälkeen sitä voikin sitten värjätä itseään auringossa hyvällä omalla tunnolla.