Kun kone oli juuri laskeutumassa Mumbaihin, katselin ulos ikkunasta, mietiskelin hetken, että olemmeko todella saapumassa maailman kolmanneksi suurimman kaupungin kansainväliselle lentokentälle.
Nimittäin näkymä muistutti enemmänkin hyvin epäsiistiä rakennustyömaata. Jos en omaisi sen verran kovaa luottoa kotimaamme lentoyhtiöön, olisin saattanut jo alkaa epäillä, että onko allamme ylipäänsä edes minkäänlaista kiitorataa. Mumbain lentoasema oli aivan kuin pommin jäljiltä ja joka paikka oli ”vähän” remontissa. Ja sitten alkoi jonottaminen.
Aina jonottamasta päästyä, pääsi jonottamaan uudelleen. Hymyilytti, kun yhden lenkokenttävirkailijan ainoa toimenkuva oli osoitella turhan tärkeänä ihmisille, mihin jonoon he menevät passintarkastuksessa. ”Twentysix, twentyfour, twentytwo…”¨
Pre-paid taxi, joka maksoi kentältä hotellille 490 rupiaa, eli suunnilleen 8 euroa, oli myöskin kokemus jo itsessään. Auto oli jostain menneisyydestä ja kuskilla ei todennäköisesti ollut edes ajokorttia. Matka kesti noin tunnin. Auton startattua, meni noin kaksikymmentä sekuntia, kun ensimmäinen pikkutyttö oli ikkunan takana kerjäämässä banaanirahoja.
Perille päästyämme isoksi ongelmaksi muodostuikin sitten se, että paikalliset viranomaiset olivat pistäneet ilmeisesti koko Mumbain pääkadun poikki, koska olivat päättäneet juosta maratonin keskellä yötä! Porukkaa oli aivan valtoimenaan ja kello oli kuusi aamulla.
No, voihan se olla vähän tukalaa juosta päivällä jos varjossa on 35 astetta. Eihän siinä muuten mitään, mutta väliaikainen majapaikkamme sijaitsi tien toisella puolella! Pari kilometriä sai kävellä, kunnes löytyi ”sallittu tienylityspaikka”.
Tien ylitettyämme olin aivan varma, kuin joku piikkaisi katua, sellainen tasainen järjetön hakkaava tärinä kuului mutkan takaa. Olin väärässä. Se oli helikopteri, joka pörräsi aivan maratonin maalialueen yläpuolella järkyttävän alhaalla ja meteli oli melkoinen. Taitavat nuo intialaiset ottaa ne terrori-iskut ihan tosissaan. Poppikoneet raikasivat täysillä, kun ihmiset juoksivat pitkin katua, mutta kaikki se mekkala jäi kyllä kopterin äänen varjoon, aina kun se vain paikalle sattui osumaan.¨
Joka paikassa on aivan järjettömän likaista, paitsi hotelli on ihan siisti. Paska haisee siellä täällä ja niin edelleen. Lyhyempi taksistintti maksoi 40 rupiaa, eli noin 75 senttiä. Siinäkin oli kuulemma vielä ylihintaa. Ei Intia kuitenkaan ole mikään suoranainen kaupunkilomakohde, jos ei sitten tosiaan pidä siitä, että koko ajan on joku kauppaamassa jotain ja ei ikinä tiedä, miltä kadunpätkältä löytyy päivän parhaat tuoksut.
Unirytmi on melko sekaisin, kun tuossa äskettäin tuli nukuttua tovi jos toinenkin. Kävimme syömässä paikallista lammasateriaa. Ruoassa ei kyllä ollut mitään valittamista!