Vuosia sitten, kun olin armeijassa ja kävin läpi ensiapukoulutusta, jota minulle ja kurssikavereilleni annettiin EA 1:n, 2:n ja 3:n verran, mietin isossa päässäni, että näinköhän näillekään opeille koskaan on mitään käyttöä.
No, sitä käyttöä ei niille opeille ole tähänkään päivään mennessä vielä tullut, mikä tietysti on ihan hyvä juttu, koska eiköhän tärkeintä ole se, että vakavia onnettomuuksia ei satu ylipäänsä?
Tänään oli kyllä uskomattomin työpäivä, mitä olen koskaan elämässäni kokenut. Se alkoi tietysti sillä, että tilttasin jo tunnin jälkeen ensimmäisen kerran tuon kelin kanssa. Trukilla ajo sliksien kanssa keskellä jäistä pihaa ei muuten ole maailman mukavinta puuhaa, kun pitäisi vielä saada ne piikitkin osumaan niiden lavojen kohdalle. Mutta se siitä.
Myöhemmin illalla tapahtui jotain sellaista, joka kyllä hetkeksi pysäytti miehen aatokset ihan totaalisesti.
Illan suussa kuulin erään hallimme palohälyttimen ulvovan tuttuun tapaansa. Tätähän oli käynyt joskus aiemminkin ja aina oli kyseessä ollut väärä hälytys. No, väärä hälytys palomielessä se oli nytkin, mutta erään ihmisen kannalta hälytys oli kaikkea muuta kuin väärä ja turha.
Minun lähtiessäni ajamaan hirmuisessa kiireessä lavoja toisella hallille lähti työkaverini katsomaan mielenkiinnosta, mikä aiheutti moisen palohälytyksen, kun savua ei missään tietenkään näkynyt. Palatessani juoksi samainen kaveri hirmuhädässä trukkini luokse ja kertoi jotain, joka sai ainakin minut aivan tolaltani.
Eräs toinen trukkikuski oli vielä tuolloin tuntemattomasta syystä, joka myöhemmin osoittautui epilepsiakohtaukseksi, ajanut trukin päin rengaslavoja ja kyseisen kuskin jalka oli jäänyt kaasulle. Trukki oli ilmeisesti useiden minuuttien ajan sutinut tyhjää miehen ollessa tajuttomana ja savun määrä jo tuolloin lähistöllä oli melkoinen. Uskoisin, että ei ollut kaukana tilanne, jossa tulipalo olisi jo syttynyt. Eturenkaat olivat liki sulaneet. Oleellisinta oli tilanteessa kuitenkin se, että savukaasujen aiheuttama tappava myrkytys tuskin oli kaukana.
Onnena onnettomuudessa, mies saatiin ulos trukista, kylkiasentoon maahan ja samoin tein saatiin myöskin todettua, että kaveri hengittää ja siinä vaiheessa huokaisin helpotuksesta, koska vitaalitoimintojen ilmeneminen oli todettu. Ambulanssi oli toki soitettu, joka tuli vasta palokunnan jälkeen. Olihan palokunta sentään lähtenyt hälytyksen tultua liikkeelle jo paljon aiemmin, ennen soittoamme hälytyskeskukseen.
Koko tuon insidentin jälkeen, tajusin, että meidän työurakkamme oli vielä aivan kesken. Ja kun olin todennut, että pelastushenkilökunta kyllä tekee hommansa loppuun ja olin myöskin nähnyt miehen jo silmät auki ja pystyssä, toki melko tokkuraisena, mutta silti tilassa, jossa tiesin kaiken päättyvän hyvin, päätin lähteä jatkamaan töitäni.
Hetken aikaa siinä kuitenkin pysähdyin paikoilleni ja mietin töitteni mielekkyyttä. Tietysti ne työt täytyisi tehdä ja tietysti ne tehtäisiinkin.
Ei maailma ja elämä pyöri jos ei töitä tehdä tässä maailmassa. Siltikin vain hetken ajattelin, miten vähäistä sekin on, kun trukkini ei meinaa pysyä kuosissa keskellä lumista ja jäistä pihaa ja miksi minä siitäkin niin hermostun, kun hommat eivät menekään ihan aina niin putkeen?
Hyvää yötä.