Suomalaiselle koulutus- ja työvoimapoliittiselle järjestelmälle nimittäin. Tekisi mieli nauraa jos ei lievästi sanottuna hiukan myöskin vituttaisi samalla kertaa.
Mähän aiemmin kirjoitin, että ilmoittauduin poissaolevaksi koulusta lukuvuodeksi ja hain töitä. Nythän on niin, että oli kokoajan selvää, että mulla ei välttämättä tule olemaan töitä jatkuvan yhtäjaksoisesti läpi talven, mutta sen ei pitänyt olla mikään este millekään ja varsinkin kun keväällä oli kuitenkin tarkoitus miettiä ihan vakavasti sitä yliopistoon hakemista. No, nyt sitä voi sitten alkaa ilmeisesti harkitsemaan kyllä aivan tosissaan.
Nimittäin meidän järjestelmässämme yliopisto-opiskelija ja ammattikorkeakouluopiskelija ovat hyvin eriarvoisessa asemassa ja se ilmeni minulle tänään, kun tutkin vähän lakiasetuksia. Yliopisto-opiskelija jos ilmoittautuu poissaolevaksi lukuvuodelta, ei hän ole enää päätoiminen opiskelija, se on melko itsestäänselvää. Itsestäänselvää ei ole kuitenkaan sitten se, että AMK-opiskelija olisi myös. AMK-tutkintoa suorittava henkilö nimittäin on päätoiminen opiskelija työvoimapoliittisessa mielessä vaikka olisi ilmoittautunut poissaolevaksi lukuvuodelta. Täten myöskään AMK-opiskelija ei voi saada työttömyyspäivärahaa. Yliopisto-opiskelija voi. Kertokaa minulle viisaammat, että mikä vitun logiikka tässä oikein on?
Tämä kun nimittäin tarkoittaa sitä, että mun pitänee kait vakaasti harkita koulusta eroamista, jos mä nyt en sitten jostain yht’äkkiä taio itselleni vakaasti pysyvää työpaikkaa kevääseen asti. Ei jeesus.
Tämän saman järjestelmän hienouksista tosin pääsin myöskin aikanaan nauttimaan eräässä toisessa yhteydessä, kun lukion jälkeen olin hakenut LTY:lle, silloiselle LTKK:lle lukemaan sähkötekniikkaa ja pääsin. Intin jälkeen työkkärissä kysyivät, että olenko hakenut ammattikorkeakouluun yhteishaussa. Sanoin, että en, koska minulla on opiskelupaikka yliopistolla. Ei kelvannut. Koska en ollut hakenut yhteishaulla, en saanut työttömyyspäivärahaa, vaan jouduin hakemaan toimeentulotukea, joskin sitten sain kyllä töitä melko piakkoin, mutta kuitenkin. En usko, että olen ainoa ihminen tässä maassa, joka tuon saman virheen aikanaan teki. Virheen heidän mielestään, minun mielestäni se oli ihan puhdasta maalaisjärkeä, mutta milloin byrokratia maalaisjärjellä olisi toiminut.
Mun on nimittäin pakko sanoa, että vaikka miten mulla tekisi mieleni mennä opiskelemaan vaikka minne, niin hiukan tuo nykyisen opinahjon totaalilopetus henkisesti kirpaisee, koska olen mä sen parissa kuitenkin tovin jos toisenkin jo viettänyt. Joku nyt miettii, että miksen mä käy sitä sitten loppuun. No asiat eivät aina ole vain niin yksinkertaisia ja syitä tähän on olemassa, mutta mä en nyt valitettavasti viitsi niitä täällä alkaa puimaan.
Katsellaan, on mulla tässä nyt vielä hetki aikaa miettiä asiaa eri kanteilta ja myöskin vähän vielä tutkailla ja hakea konsultaatiota eri virastoilta, mutta tuo mainitsemani seikka tuosta opiskelun päätoimisuudesta ei kyllä mahdu kaaliin ei sitten millään. Ei jeesus.