No olipas otsikko. Ei, kyse ei ole nyt siitä, että olisin hakemassa naista. Tai no tavallaan tietysti olenkin koko elämäni hakenut itselleni naista, mutta nyt tarkoitukseni oli puhua siitä, että minkälainen on nainen ja minkälainen on mies. Kyseinen postaus sai innoituksen siitä kun -Leonidas- pohti keskusteluissa sitä, että ”mitä tapahtui naiselle”?
Puhutaan aina sukupuolirooleista ja tasa-arvosta. Virallisestihan feminismi on käsitteenä miesten ja naisten tasa-arvon ajamista. Ei sitä, miten valheellisesti jotkut luulevat, että feminismi on naisten ylivallan ajamista joskin kait tässä nyt on olemassa tiettyjä ääriryhmittymiä ideologioineen. Itsehän kannatan sukupuolten välistä tasa-arvoa ehdottomasti joten olenko sitten feministi? No itse en koskaan ole oikein tahtonut lokeroida itseäni minkään nimityksen alle joten en sitä tee nytkään.
Mutta kun sanon, että tasa-arvo on hyvä juttu ja todellakin asia, mitä kannatan ja kun olen monesti sanonut, että sukupuoleen vetoaminen monin paikoin ja myöskin stereotypioilla yleistäminen saa minut ärsyyntymään niin sehän ei toki tarkoita sitä, etteikö nainen saa olla ja itseasiassa pidäkin olla nainen. Nyt kun on keskusteluissa puhuttu sellaisestakin asiasta kuin, että ”mikä on sopivan äijä nainen” tai jotain vastaavaa niin taisin sinne kommentoida vain, etten tahdo, että naiseni on mikään helvetin ”äijä”.
No mikä sitten on naiseutta ja mikä mieheyttä? Onko nainen nainen, jos se ei meikkaa laisinkaan? Ja onko mies mies jos se on tämä paljon puhuttu metroseksuaali ja käyttää ihovoiteita?
Nykyään kun tuntuu siltä, että on olemassa joku älytön trendi, jonka mukaan tasa-arvon vieminen on myöskin sitä, että sukupuoliroolit pitää kokonaan poistaa yhteiskunnastamme ja miesten pitää alkaa harrastaa runoilua ja naisille järjestetään omia autonkorjauskursseja. No nythän en sano, etteikö nainen saisi autoa korjata jos niin tahtoo ja mies runoilla. En halua, että kukaan käsittää asian väärin. Ei noissa kummassakaan asiassa ole sinänsä mitään vikaa, harrasti sitä sitten kumpi sukupuoli tahansa. Sehän on jokaisen oma valinta, mutta sanon nyt kuitenkin, että itse en osaa korjata autoa enkä varmuudella koskaan tule opettelemaankaan. Olenko minä sitten enää mies kun en osaa moista? Mielestäni kun lopulta moiset seikat ovat melko yhdentekeviä.
No mikä sitten on merkittävää asian kannalta? Sitä on kyllä vaikea määritellä. Osaan kyllä sanoa, että minä kyllä tunnistan sen fiiliksen, kun näen edessäni naisen, joka tuntuu naiselta. Ja tätä ei nyt pidä käsittää väärin, että se olisi jotenkin perin harvinaista. Kyllä suuri osa teknisesti naissukupuolta olevista ihmisistä vaikuttavat ihan naisilta, vielä. Mutta jotenkin tuntuu siltä, että jollain tapaa meidän yhteiskuntamme vain vie tätä asiaa väärään suuntaan. Tässä tullaan nyt siihen kohtaan, mikä on vähän hankalaa. Hankalaa siksi, että kun aina sanon, että sukupuoliroolit ovat syvältä niin tietynlaiset asiat kuitenkin vain kuuluvat jommallekummalle sukupuolelle, eikä niitä ole mikään yhteiskunta määritellyt. Se on kait jotain melko alkukantaista.
Esim. itse olen aina ajatellut niin, että kun olen ollut ihmissuhteessa jossa todella jostain ihmisestä välitän, niin myöskin olen valmis puolustamaan kyseistä naista, tavalla tai toisella. En ole järin suurikokoinen ja lopulta en muutenkaan kovin fyysinen, mutta se tietty perusajatus takaraivossa on kuitenkin aina ollut ja tulee aina olemaan.
Tämäkään kun ei nyt sitten taas tarkoita sitä, että naisen tulisi olla jotenkin avuton tai itseasiassa se tietynlainen avuttomuus minua jopa ärsyttää. Siis kun tässä on kait juuri se pieni ero siinä, että mikä on jotain stereotypiaa ja mikä sitä, mikä vain on aina ollut olemassa. Nyt voisi luoda mielikuvan jostain vanhasta elokuvasta, missä kaunis nainen parkuu jollain kivellä käsi otsan päällä teatraalisesti, kun vedessä on kasa krokotiilejä odottamassa ahnaasti välipalaa ja mies syöksyy lannevaate päällään liaanin kanssa pelastamaan. Se pelastamisjuttu on ihan ok, mutta se teatraalisuus ei. Näinköhän kukaan ymmärtää lainkaan, mitä minä tällä tarkoitan.
Naiseus ei myöskään ole sitä, että pesee pyykit ja tekee ruoat ja siivoaa kämpän. Ne ovat molemmat aivan yhtä paljon miehelle kuuluvia asioita. Ei mies ole yhtään vähempää mies, jos leipoo marjapiirakkaa kotona eikä nainen yhtään vähempää nainen, jos vaihtaa kattolamppuja, mutta ei myöskään pitäisi ajatella niin, että on jotenkin ehdotonta, että asiat jaetaan tasan. Ei parisuhteissa pitäisi olla mitään kiintiöitä ja miettiä asioita niin, että kyllä nyt on melko sovinistinen meininki tuossakin perheessä jos nainen tekeekin 80 prosenttia ruoista.
Tuli muuten juuri mieleeni, että voisiko tämä kehitys olla tulosta siitä, että yhteiskunnassa ei pärjää jos ei ole ”mies”? Onko naisten muututtava miehisemmiksi pärjätäkseen? Jos on, niin on kyllä pakko sanoa, että melko syvältä. Kun en itsekään suoranaisesti miellä itseäni sellaiseksi mieheksi, miksi nyt ainakin noin yleisesti ottaen stereotyyppisesti mies mielletään tässä maassa. No, toisaalta juurikin kun pääsin sanomasta, että vihaan stereotypioita, niin aloin sitten viittaamaan niihin.
Mutta niin kait se taitaa olla, että miehet ovat itse luoneet yhteiskunnan suurempina vaikuttajina ympäristön, jossa naisten pärjätäkseen on pakko ollut muuttua enemmän miehiksi. Toivottavasti asiaan tulee joskus stoppi. Minä kun haluan naisen, enkä mitään naista joka yrittää olla mies.
Lopulta voisi siis sanoa, että ei ole moniakaan asioita, mitkä tekevät naisesta naisen ja miehestä miehen, mutta niitä on kuitenkin olemassa ja nyt siis todellakin puhutaan muista asioista kuin jalkovälistä. Ne ovat varmaankin miltei kaikki jotain melko henkisiä ominaisuuksia ja abstrakteja käsitteitä ja siksipä tästä koko aiheesta vääntäminen on vaikeaa ja varmasti melko turhaakin, mutta halusin nyt kuitenkin kokeilla.