Kerron teille nyt addiktiostani, joka on melko arka asia puhua näin julkisesti.
Joskus nuoruudessani kuuntelin radioa melko harvoin. Se ei ollut sellainen media, joka nuoren allekirjoittaneen mielestä millään muotoa olisi ollut mielenkiintoinen saatikka seksikäs. Musiikkiakin tykkäsin kuunnella ennemmin vain omilta levyiltäni. Kaveripiirin yhteydessä kuitenkin tutuiksi tulivat niin Ari ”Anssi” ”Paska” Peltosen ANSSI! sekä toisen tuon ajan Radio Mafialla lähetetyn Pertti Salovaaran Salodanger Show. Myöskin Ruben Stiller oli vielä tuolloin kyseisen nuorisolle suunnatun kanavan listoilla, kunnes sai lopulta potkut haukuttuaan suorassa lähetyksessä sen aikaista Ylen johtajaa ”kökkötraktoriksi”. Elettiin 90-lukua.
Radio siis oli median väline, joka oli minulle melkoisen yhdentekevä muutamia harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta. Televisiota katsoin paljonkin ja varsinkin elokuvia. Olinpa myöskin jo melko nuorena kohtalaisen valveutunut yhteiskunnallisista asioista, vaikken niihin niin perin suuresti vielä ajatuksiani nitonutkaan. Kuitenkin uutislähetyksiä seurasin taatusti enemmän kuin ikäiseni nuoret keskimäärin. Kuitenkin se oli vain pintaraapaisua ja perinteiset nuoruuteen kuuluvat asiat kuten yömyöhään kavereiden kanssa tietokoneella pelaaminen ja perjantainen pussikaljan juonti olivat lähinnä sydäntäni. Ja hyvä niin, koska ne nyt vain kuuluvat nuoren ihmisen elämän janalle, sanoi joku kukkahattutäti mitä hyvänsä.
Noista ajoista on kulunut reilu vuosikymmen ja aivan niin kauaa ei suuri osa ihmisistä – minä mukaan lukien – ole elänyt jatkuvasti internetin vaikutinpiirissä. Ensimmäisen internetliittymän kotiini sain vuonna -99 eli vajaa kymmenen vuotta sitten. Muttei sekään vielä tavallaan kerro mitään, koska internetin tarjonta oli vielä tuolloin melkoisen erilaista. Tai erilaista, vähintäänkin suppeampaa.
Ja vaikka minulla tuolloin jo olikin kiinteä kaapeliyhteys, joka oli itse asiassa kymmenen kertaa nopeampi kuin nykyinen vastaavani, en tuolloin pystynyt enkä varmasti myöskään osannut käyttää sitä hyväkseni sillä tavoin kuin mitä nykyään voin. Enkä tietyllä tapaa kaiketi olisi halunnutkaan. Tuolloin kaistan varasi lähinnä vanha kunnon Napster. Elettiin vielä aikoja, jolloin elämän täytti huolettomuus, jatkuva baareissa viikonloppuisin notkuminen, paskaduunin tekeminen ja niin edelleen.
No, paskaduunista ei olla edelleenkään päästy eroon, vaikka sen kuva onkin tyystin muuttunut ja palkkakin on melko lailla eri tasolla kuin tuolloin. Mutta mitkä myöskin ovat muuttuneet, ovat allekirjoittaneen mieltymykset nykypäivän median tarjontaan. Eikä pelkästään sen sisältöön vaan myöskin ja varsinkin sen tarjontamuotoihin.
Nykyisessä työssäni olen paljon sellaisessa tilanteessa, jossa radio on melko välttämätön väline sitä varten, jotta aikani kuluisi paremmin. Toimenkuvassani joutuu kyllä töitä tekemään, ei kyse ole siitä. Mutta se on sen kaltainen työ, jossa aika vain menee paljon jouhevammin, jos saa samalla muuta ajateltavaa. Kunhan vain hoitaa kontollaan olevat työt huolella. Ikää on tullut vuosi vuodelta lisää ja vaikka esimerkiksi Radio Mafian manttelin perijän YleX:n ohjelmatarjonnasta jotain mielekästä löytyykin, olen viimeisten kuukausien aikana saanut huomata, että käännän nykyään likipitäen joka päivä kanavan Radio Suomen taajuudelle. Miksi?
Jos olen aamuvuorossa, tulee ennen lounasaikaa Aamun Peili ja puolilta päivin Keskipäivän Peili. Helppo tapa päivittää ajankohtaiset asiat ilman, että tarvitsee käyttää aikaansa niin paljon uutisten etsimiseen. Nehän työnnetään minulle suoraan eetteristä korviini ja vieläpä työaikanani! Mutta tässä suhteessa aamuvuorot ovat kuitenkin hiukan tylsiä, koska suoranaisen asiaohjelman määrä jää vielä melko vähäiseksi ja tällöin yleensä kanava vaihtuu helpommin muina ajankohtina YleX:n puolelle, josta taasen voi kuunnella kohtalaisen järkevää iltapäiväohjelmaa.
Kyseisen kanavan suurin ongelma on vain se, että olen huomannut viime kuukausien aikana sen soittolistan olevan äärettömän suppea. Se alkaa todella rasittamaan jossain vaiheessa ja kanavaa on taas pakko vaihtaa. Kuitenkin syy sille, miksei radiostani juurikaan kuule kaupallisten kanavien ohjelmistoa, on ihan yksinkertaisesti se, että Yleisradion toimittajien asiantuntemus on omaa luokkaansa. Toista se oli vielä silloin, kun Ari Peltonen kyseisellä kanavalla hääräsi.
Iltavuorossa Radio Suomen ohjelmatarjonta onkin sitten ihan omaa luokkaansa. Ehdin vuoron aikana kuuntelemaan niin Ajantasan kuin myöskin yleensä Taustapeilin, juontajana milloin kukakin. Ajankohtaisten poliittisten asioiden kanssa pysyy melko hyvin kärryillä, kun vain kuuntelee radiota. Asioita toki sitten joutuu täydentämään muulloin lukemalla artikkeleita ja uutisjuttuja internetin välityksellä lähinnä. Pakko toki myöntää se seikka, että Suomen musiikkitarjonta on joskus hiukan rasittavaa, koska onhan kyseinen kanava suunnattu joillekin minua keskimäärin selkeästi vanhemmille ihmisille, joten joskus on pakko vaihtaa kanavaa, kun tuutista alkaa puskemaan Tapani Kansaa
Mutta kaikki tyynni, on radio nykyään osa jokapäiväistä elämääni ja ilman sitä ei arkipäivistä tule enää mitään. Mutta entäs sitten, kun kuitenkin joskus töissä on niin hirmuinen kiire, ettei johonkin ajankohtaiseen ohjelmaan ehdikään paneutua niin, että siitä juurikaan jälkikäteen mitään muistaisi? No, sitä varten on olemassa tietysti Ylen Areena. En nykyään vain voisi elää täysin ilman sitä.
Myöskin kyseistä palvelua ajan myötä käytettyäni, olen ehtinyt tutustumaan moniin sellaisiin radio-ohjelmiin, joiden olemassaolosta minulla ei ollut aiemmin edes minkään tasoista käsitystä! Ja taas olen siis parantanut elämänlaatuani.
Eikä se koske tietenkään pelkästään radio-ohjelmia. Tuossa vieressäni möllöttävästä televisiosta voisin luopua kokonaan, kun vain tiedän, että voin katsoa A-Studion ja Ajankohtaisen Kakkosen sekä monet muut viikoittaiset ohjelmat juuri silloin kun se minulle sopii. Ja voinhan minä ja myös siksi niin teenkin. Vihdoin on internetillä kaikkea sitä, mitä minulle sillä pitääkin olla tarjolla. Aikuista minusta ei saa tekemälläkään, mutta eiväthän termi ”aikuinen” ja ihminen, joka pitää politiikan sekä ajankohtaisten asioiden seuraamista merkittävänä osana arkielämäänsä, ole synonyymejä? Eivät minusta ainakaan.
Vihdoin olen löytänyt addiktion, joka on positiivinen. Kauan eläköön radio ja televisio? No, tavallaan. Kauan eläköön Ylen Areena!