Ihan ensimmäiseksi, niin olipa tullut muutama kysely, notta oonko ma hengissä? Joo, olen. Fyysinen olo on ihan hirveä joskin henkinen on vähän vaikeampiselkoinen. Niin ja tuo telomani solisluukin on vähän arka, mutta kaitpa tuo tuosta. Eilen kun olin about yhdeksän aikaan himassa, niin simahdin ehkä noin viidessä minuutissa. Fyysinen väsymys vei voiton henkisestä.
Buffetissa tuli mässäiltyä ihan huolella ja oluttakin meni ihan liikaa joten siinä mielessä ihan onnistunut reissu. Taaskaan ei ehtinyt jutella läheskään niin paljon niin monien ihmisten kanssa, mitä oli tarkoitus ja pahoittelut siitä niille, joiden kanssa ehkä tuli törmättyä, mutta oli ,mukamas ainakin, niin kova kiire vain koko ajan jonnekin. Ja toki kiire monesti olikin. No, aika on vain rajallista.
Eilen oli kyllä yksi erikoisimmista päivistä mitä kunnolla edes muistan. En sano, että rankin, mutta erikoisin ja toki rankkakin omalla tavallaan. Tänään aamulla oli kyllä ihan toden teolla fiilis, että näinköhän mä jaksan lähteä töihin ollenkaan, mutta sain sentäs pakotettua itseni, koska eipä siinä juurikaan vaihtoehtoja ollut. Iltapäivästä on kyllä pakko yrittää nukkua. Musta tuntuu, että mun krapula alkoi ihan äsken, varmaankin kiitos eilisen iltapäivän Pataässässä, mihin Fransia meidät sitten johdatti suoraan terminaalilta.
Tuli sitten juotua pari bisseä kyseisessä lafkassa ja ehkä samanmoisen määrän vuodatin nestettä ulospäinkin ja kiitokset Nokkoselle, Fransialle ja Ayelle miellyttävästä seurasta pahimmalla hetkellä. On siinä varmaan ollut baarin muulla asiakaskunnalla ollut katselemista. Kävin sitten laulamassa karaokeakin, yksin, eli on sekin ihme sitten todella nähty. Apulannan Armo oli oikein sopiva valinta omaksi biisikseni, päivän teemabiisii oli se. Niimpäniin, yhtä naiivi dramaqueen minä, kuten aina. Ja nyt on pakko todeta, että varmasti olin myöskin sitten kuin kiukutteleva teinipoika, mutta sanon siihen vain sen, että tiettyihin seikkoihin ei järkiperäiset asiat vain päde. Meinasin aloittaa tämän koko tekstin vanhalla sanonnalla (vaikka kaikkia sanontoja ja aforismeja tavallaan inhoankin), että kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.
Eilen kun vihdoin pääsin junaan (mitä tosiaan siirsin sitten kahteen otteeseen, kun seura piti paikallaan ja ihan hyvä niin, suoraan kotiinlähtö ilman kyseisiä insidenttejä baarissa, olisi ehkä olo ollut vähän liiankin yksinäinen), niin yritin sulkea silmät ja päähän tuli vain yksi kuva ja se tuntui kokoajan olevan liikaa. Ainoa toinen kuva, mikä mulle tuli päähäni oli muistaakseni Nemianin säälivä ilme mua kohtaan kolmen aikaan yöllä laivan yökerhossa. Mulle se oli paljonpuhuva ja jos kyseinen henkilö sattuu tämän lukemaan, niin kiitos, mutta valitettavasti se ei ainakaan silloin lohduttanut lainkaan.
Kirjoitin aikanaan, että eräs henkilö kertoi minulle jättäytyvänsä citystä pois risteilyn koitettua. En tiedä, aikooko hän edelleen pysyä suunnitelmassaan, mutta itse silloin kirjoitin, että olin vakaasi harkinnut samaa. No, en nyt tiedä, miten käy. Melko varmuudella mua ei täällä varmaan lähipäivinä näy kovin paljon joskin ihan järkiperäinenkin syy siihen on, kun tajusin juuri tänään aamulla, että miten paljon mä olinkin lopulta vain odotellut tuota reissua ja vaikka käytännön elämässä hommat olikin ihan hanskassa, niin on pari juttua, mitä pitäisi tällä viikolla käytännössä päättää. Mitä mä teen ensi talvena. En tiedä vielä, mutta se nyt taitaa viedä mun ajasta melko paljon ja varsinkin kun henkinen tila on nyt muutenkin sen verta heikko, niin on vähän väkipakolla yritettävä siirtää ajatuksia pois ja saada yksi mieleenpainunut kuva pois päästä. Ja kyllä mä tiedän sen, että olen itsekäs, kun sanon, että mulla on epäreilu olo, mutta ei se vain millään poista sitä tosiasiaa, että sattuu ihan saatanasti. Ihan kuin mä voisin valehdella sen seikan.
Mutta,
kiitos kaikille hyvästä reissusta noin muutoin, koska paljon hyvääkin tuohon reissuun mahtui. En jaksa alkaa erittelemään ihmisiä nimiltä, sekä uusia, että paljon vanhojakin. Voisi olla vaikka mitä sanottavaa yksityiskohdista reissulta, mutta ainakaan nyt en jaksa sen enempää alkaa sepostamaan, ehkä vielä myöhemmin jos jaksaa.