Aamuherätys oli melko ärsyttävä, koska en oikein tiennyt, onko oloni flunssainen vai krapulainen vaiko niitä molempia yhtä aikaa. Torkuin koko aamupäivän vain toivoen, että jollain ihmeen kaupalla elämääni astelisi hyvä haltia ja taikoisi tulevan iltavuoroni pois. No, näinhän ei tietenkään käynyt, vaan kiltisti starttasin auton puoli kahdelta ja painelin töihin tekemään fyysisesti pitkään aikaan raskaimman duunivuoron. Raskaimman varmasti moneen kuukauteen. Sitä oli jotenkin ehtinyt tottumaan kevyisiin hommiin ja välillä tosiaan jopa muiden pomotteluun. No, ainakin teoriassa.
Mutta eihän siinä mitään, tietyllä tapaa tuo duunivuoro oli ihan positiivinenkin juttu, koska se vähän palautti maan pinnalle allekirjoittanutta. Se kun nimittäin on kaiketi melko kummallinen juttu. Päästäkseen mielessään kosketuksiin elämän realiteeteista ja tietynlaisiin tunnelmiin ja ajatuksiin, joissa todella voi luoda paloa sisälleen siitä, miten minä olen se, joka ohjaa tätä kuuppaa, eikä kukaan muu. Tuolloin on aina välillä tehtävä jotain sellaista, mikä repii ja raastaa ja pakottaa niin sanotusti vittuuntumaan. Tämän päiväinen työpäivä oli varsin mainio juttu tätä seikkaa ajateltaessa.
Ja mihin minä moisia tunnelmia sitten oikein tarvitsen? No, en kai sinänsä oikein mihinkään, mutta pakko kai se on tietyllä tapaa todettava, että se Panu, joka ei anna periksi, eikä myöskään nöyrry, on vihdoin taas löytynyt. Pahaiseksi kakaraksi toiset sellaista kutsuvat, mutta minä en. Olen riittävän monta kertaa jo tähän ikään mennessä nähnyt tilanteita, joissa minulta taatusti odotettaisiin jotain. Siis jotain sellaista, mikä ei mielestäni kuulu minun sen hetkiseen toimenkuvaani. Siinähän ei olisi mitään pahaa suoranaisesti, jos tuolloin myöskin oltaisiin valmiita tulemaan vastaan. Sehän olisi jopa mielekästä. Tilanne, jossa voi parhaimmillaan kokea yhteenkuuluvuuden tunnetta.
Mutta miksi pyytää jotain, jos ei lopulta ole valmis laisinkaan toteuttamaan niitä asioita, kun tietää, että molempien panosta sillä hetkellä asian tiimoilla vaaditaan? En tiedä ja rehellisesti sanottuna nyt ei edes kiinnostakaan tietää. Onneksi huomenna on uusi päivä ja uudet fiilikset. Nyt käyn kuitenkin nukkumaan tiedostaen sen, että tämä hyvä paha fiilis, joka minun sisälläni juuri nyt vallitsee, on kokonaisuudessaan hyvä fiilis. Se paha osa siitä köntästä, joka siellä velloo, on vain voimavara. Hyvää yötä.