Menin eilen kuuden pintaan kaverille saunomaan. Join kivennäisvettä ja kaveri kovasti houkutteli lähtemään radalle. No, saunottiin ja siinä jätkä tyrkkäsi olutpullon naamani eteen ja totesin, että kait sitä voisi pari käydä nappaamassa kun oli niin helvetin lakoninen olo ja ajattelin, että ehkä se fiilis siitä vähän paranisi. Nojaa, kaitpa se ainakin illan suussa oli jopa kohtuullisen hyvä. Yhden pintaan olin himassa. Tarkoitus oli, että oltaisiin jatkettu jonnekin yökerhoon, mutta ei sitten ja lopulta hyvä niin. Ei mulla olisi innostusta niin pitkälle varmaan lopulta ollutkaaan. Nyt tuli vain vähän aikaa jauhettua paskaa ja juotua arviolta viisi tai kuusi pitkää, enpä tarkkaan muista.
Kävin tuossa päivällä keskustassa irkkupubin terassilla lukemassa lehdet ja katselin tien yli kun viidenkymmenen metrin päässä toisella puolella Lappeen kirkossa kävi kova hulina. Hääparia toisen perään lykkäsi kirkkoon ja ulos. No, varmasti ovat juuri silloin todella onnellisia ja hieno homma, vähän tuli kyyninen fiilis ja totesin hiljaa itselleni, että eipä tarvitse moisia kuvioita varmsti ihan lähitulevaisuudessa miettiä ja ehkä se on nyt ihan hyväkin juttu. Toivottavasti niistäkin pareista, mitä siinä tiuhaan pyöri, edes jotkut eläisivät yhdessä lopun ikäänsä, en kyllä vaan usko, että monikaan. No, aika näyttää ja toki lopulta onko silläkään niin väliä. Ei kait avioero nyt mikään häpeän paikka pitäisi olla, kait se on kohta yhtä luonnollinen juttu kuin itse naimisiinmenokin.
Jotain positiivistakin. Kaverini eilen hiukan alkoholin vaikutuksen alaisena totesi, että on ihan jees kun meinasin alkaa piirtämään ja maalaamaan enemmänkin. Sen mielestä kait mä osaankin jotain ja kaitpa se nyt muistaa jollain tasolla nuoruusajan töitäni kun samalla luokalla olemme sen yhdeksän vuotta peruskoulussa olleet ja kuviksen tunneillakin vierekkäin istuneet.
Mutta mikä oli kaikkein positiivisinta eilen oli se, että siskoni soitti ja kun kerroin hänelle maalausharrastukseni uudelleenkäynnistämisestä niin oli oikein innoissaan koska itsekin piirtää melko paljon (ja hyvin piirtääkin) ja tietää kyllä, että miten mukavaa ja antoisaa puuhaa se lopulta voikin olla. Rakas siskoni oma-aloitteisesti sanoikin sitten, että hän aikoo sponsoroida tulevaa projektia ja lupasi kustantaa värit. Ihan kiva kun ei tuo raha nyt puissa kasva. Lupasin sitten samoin tein lähettää hänelle jouluksi yhden tulevan työn.
Mutta se on sitten ensi viikon juttuja se. Varmaan maanantaina tai tiistaina pääsen aloittelemaan.