Minulle on joskus sanottu, että kirjoitan joskus henkilökohtaisella otteella ja joskus avaudun melko tavalla. Tästähän tietysti olen monen monituista kertaa todennut joissakin kirjoituksissani, etten avaudu mistä hyvänsä asioista tänne. Mutta siis kuitenkin ajattelutapani ilmaisu on kuulemma jo tietynlaista itsensä paljastamista, rohkeaa ehkä. Näin siis minulle on sanottu pari kertaa, parin eri ihmisen toimesta. Tietysti pari ihmistä, nyt ei ole vielä paljon, mutta kuitenkin heidän sanomisensa minuun jollain tasolla vaikuttivat. Vaikuttivat ainakin sen verran, että olen sittemmin pohtinut tuota seikkaa. Olen takuulla pohtinut tätä jossain blogimerkinnässäni ennenkin. Se ei olisi millään tavalla yllättävää, ja hämärästi muistelen, että näin olisin tehnytkin, mutta kun en saa päähäni mitään tarkkaa muistikuvaa asiasta, niin siksipä nyt tätä kirjoitankin. Ehkä jonkinlaista uutta versiota vanhasta jutusta. No, meni syteen tai saveen.
Tänään ihan puhtaasti vain heittona totesin yhteen keskusteluketjuun, että ihmiset voisivat tehdä vaikka mitä asioita, mutta eivät kuitenkaan niin tee. Siis asioita, jotka eivät ole suotavia toteutettaviksi. Tässä tapauksessa kyse oli pettämisestä. Itse en ole koskaan ihmissuhteessa eläessäni kumppaniani pettänyt. En koe olevani millään tasolla juurikaan sen parempi ihminen kuin ihmiset keskimäärin, jos tätä seikkaa nyt millään voitaisiin edes mitata. Mutten kyllä sinänsä tunnusta olevani sen huonompi tai pahempikaan ihminen. Toki kyse on siitäkin, mikä on kenenkin mielestä pahaa ja mikä hyvää. Pettäminen on lähes kaikkien ihmisten mielestä paha asia, niin minunkin mielestäni.
Olen joskus sanonut, että en voi mennä toteamaan seuraavanlaista lausetta, joka on aika yleinen; ”en ole koskaan pettänyt, enkä koskaan tule pettämään.” Miksi en, jos mielestäni pettäminen on väärin ja en ole niin tähänkään päivään mennessä tehnyt? Koska minä tiedän, että olen vain ihminen ja ihmiset ovat inhimillisiä olentoja ja tekevät joskus virheitä. Minäkin olen tehnyt paljon virheitä elämässäni, enemmän kuin monet muut, mutta pettänyt en ole. Kuitenkaan en siis voi mennä toteamaan, että aivan varmasti niin en koskaan tekisi.
Tavallaan joku voisi tähän todeta, että sanoessani taas näin, syyllistyisin jeesusteluun. Koska tietyllä tapaa minä nyt sitten rivien välistä saattaisin jonkun mielestä väittää, että olen kuitenkin fiksumpi ja parempi ihminen, kuin monet muut. Ne muut, jotka suoraan toteavat, että ”en ole pettänyt, enkä petä.” No, jos joku niin haluaa asian tulkita, niin tulkitkoon. Minä kuitenkin pysyn sanoissani ja totean edelleen, että en ole koskaan pettänyt kumppaniani ihmissuhteessa ja todella pyrin siihen, etten tule niin tekemään koskaan tulevaisuudessakaan. Myöskin sanon siihen perään, että itselläni on hyvin varma tunne siitä, että en tule pettämään. Olen siis lähes varma asiasta, mutten täysin ja itselleni tässä ilmaisussa on vain niin perin suuri ero, ehkä kaikille ei sitten niin vain ole. Ja mikä tämän koko jutun pointti nyt oli?
Tämä esimerkkiasia oli vain yksi seikka muiden joukossa. Maailma on asioita pullollaan. Johan niin Ultra Brakin lauloi. Mitä minä tahdoin sanoa, oli se, että itse monesti ilmaisen itseäni hyvin suoraan, niin blogissani kuin keskusteluissakin. Sillä tavoin suoraan, että tosiaankin sanon mitä ajattelen ja siis juurikin niin kuin ajattelen. Tiedän, että en ole ainoa. En väitä olevani jollain tapaa erilainen. Tavallaan väitänkin olevani vain vähän typerä. Eilen kun kirjoitin, että krapulan primitiivisessä olotilassa, mielen syövereissä, kelpaisi kaikki kanoista tikapuihin, niin sehän ei lopulta tarkoita sitä, että niihin kuitenkaan koskisin. Tai että koskisin ylipäätänsä yhtään mihinkään.
Sanat ovat sanoja ja teot ovat tekoja. Jos sanon, että en voi olla sataprosenttisen varma, etten koskaan tule pettämään, niin enhän minä vielä ketään ole pettänyt. Ei varmaankaan uponnut nyt teille?