Positiivista siis. Kirjoitin aiemmin, että mä näen mun vanhaa kaveria, joka muutti toisaalle opiskelemaan ja yhteydenpito vain jäi ja se on ollut poikki miltei kokonaan liki kuusi vuotta. Näiden kuuden vuoden aikana ollaan satunnaisesti nähty pari kertaa ja viime kerrastakin on pari vuotta. Äsken mulle selvisi, että erä toinen jätkä, kuka meidän porukkaan myös lukioikäisinä kuului, on tulossa paikalle. Vielä parempaa.
Joskus alle parikymppisinä meillä oli oikein kunnon pikkuvanhojen äijäkerho, joka puhui politiikkaa ja muuta vastaavaa saunan ja oluen parissa kaverini kotitalon saunan lauteilla monina viikonloppuina. Nyt ne ajat tuntuvat melko huvittaviltakin, kun kaikilla oli suuria suunnitelmia elämälle ja yhteiskunnallisesta tilastakin tunnuttiin tietävän vähän kaikki, mitä tarvitsee tietää ja toki meillä oli parhaat ratkaisut asioihin, sehän nyt oli selvää. No, veikkaan, että tänään saunanlauteilla ja paikallisen irkkupubin loosissa sama teema jatkuu monien vuosien jälkeen. Ihmiset ovat vain siinä välissä muuttuneet paljon. Toinen kaveri valmistui juristiksi ja toinen hankki lapsen ja meni naimisiin ja niin edelleen. Katsotaan, että miten paljon on kelläkin ajatusmaailmat ja periaatteet muuttuneet niistä päivistä, kun taivas oli vain rajana.
Ehkä tämän illan jälkeen tosiaan niitä yhteyksiä sitten pidetään jatkossa enemmänkin. En pistäisi pahakseni.