No, nyt on suunnitelma valmis. Ensi keskiviikkona alkaa rääkki. Nykyinen duuni loppui tänään ja on vain pakko levätä muutama päivä. Reidet ovat vieläkin ihan tukossa, koska olen viimeisen puolentoista kuukauden aikana tehnyt reisillä pitkäkestoista intervallimaista liikuntaa enemmän kuin vuosiin. Toisinsanoen olen ajanut polkupyörällä melkoisen paljon ja kieltämättä on kyllä hyvä fiilis siitä. Nyt tosiaan tarvitaan vain muutama ihan puhdas lepopäivä ennen kuin voi edes miettiä kovaa prässiä jaloille. Muutenkin lepo tulee ihan tarpeeseen.
Niin ja viimeinen osuus on vielä hoitamatta, mutta pitää tehdä ennen keskiviikkoa ja se on se, että kaveri saa ottaa musta nauhalla mitat. Vyötärö, rinnanympärys, reidet, hauikset ja niinpoispäin. Paino on ihan hyvä mittari, mutta meinasin alkaa pitää kirjaa ihan konkreettisista kropan mitoista. Se on ehdottomasti armottomin. Oikeastaan ainoa seikka, mikä näillä näkymin jää tekemättä, on rasvaprosentin mittaus enkä kyllä nyt ala sitä tekemään, kun se kuitenkin maksaisi jo jotain eikä kellään tuttavalla ole laitteita omasta takaa.
Kreatiinia en ole siis käyttänyt nyt keväällä, mutta nyt aion kyllä ottaa ihan ehdottomasti käyttöön, koska vanhoista kokemuksista, se kyllä huomattavasti jeesaa massankasvatuksessa. Niin massan, siis kun tosiaankin niin suoranaista voimatreeniähän en edes yritä. Mä en ole koskaan ollut mitenkään järin vahva. Jalkaprässillä paras kasin sarja taitaa olla jossain 400 kilon tietämillä ihan syvältä kyykystä. No tuo nyt ei kerro vielä paljon mitään, mutta paras vertailukohta, mihin ihmiset osaavat helposti aina samaistua, on penkkipunnerrus, missä ykkönen on ollut joskus 97,5 ja kympin olen tehnyt 77,5:llä kilolla. Eli ei mitään kovin ihmeellisyyksiä.
Minimissään mennään siis kasin sarjoilla, mutta suuri osa tulee olemaan kymppiä ja kahtatoista. Eli siis tosiaankin sitä massaa. Sanotaan nyt ihan suoraan, että ei mua kiinnosta siis se, miten vahva mä olen vaan se, miltä mä näytän vastaisuudessa. Ja siitä päästäänkin yhteen asiaan, jonka voisin tässä nyt sanoa.
Tuli tuossa taannoin käytyä hiukan keskustelua siitä, että mitkä ovat ihmisten motivaatioita treenata ja liikkua. Jotkut kun treenaavat käytännössä ihan hullunlailla vain siksi, että saisivat paremman ulkonäön ja sitämyöten varmaankin sitten paremman itsetunnon. Myönnän, että osansa on tällä omallakin kohdallani, mutta kyllä yksi suuri syy salilla käymiseen on itselläni ollut aina se, että siitä tulee törkeän hyvä fiilis. Yksi hienoimpia tunteita todellakin on se, kun voi romahtaa hetkeksi saunan lauteelle aivan poikki ja tuntea kun endorfiini jyllää vielä kropassa ja lihakset ovat vielä melko jännittyneessä tilassa. Ja yksi tärkeä syy on myöskin vain se, että itseäni kiinnostaa kyllä se, että millä tavoin kroppani kestää tulevaisuudessa. Ajattelen jollain tasolla kyllä myöskin terveyttäni.
Mutta siis kun juuri sanoin, että haluan treenata massaa enkä suoranaisesti voimaa, niin se kait osaltaan johtuu siis siitäkin, että ulkonäkö on asia, mihin olen aina kiinnittänyt huomiota. Itsetunnossani ei ole koskana ollut mitään suoranaista vikaa, jos ei sitten teini-iän vuosia oteta lukuun, kun naama oli täynnä finnejä, mutta noin muutoin. Ei minun tarvitse itsetunnon vuoksi treenata. Se on vain mielekästä ja ainakin omasta mielestäni treenaaminen ulkonäön vuoksi on jollain tapaa vielä ihan tervettä. Ehkä joku voisi olla eri mieltä, mutta omassa päässäni nämä asiat ovat vielä ihan järkevässä suhteessa.
Niin ja pitänee lopuksi vielä todeta, että meinasin kokeilla, että jos olisi vaikkapa pari kuukautta täysin ilman alkoholia. Totta puhuen mua ei edes kiinnosta juoda viinaa ja kun alkoholi poistaa nestettä ja se on pahasta kun tankkaa kreatiinia sekä sekin seikka, että yksi dokauspäivä on aina käytännössä vähintään kaksi aivan hukkaan heitettyä päivää treenistä ja käytännössä mielestäni kolme, koska edellisen treenin palautuminen häiriintyy aina niin pahoin viinasta, niin päätin vain todeta, että treenataan nyt ja katsellaan sitten, jos joskus dokataan. En aseta mitään suoranaisia ehtoja asialle, mutta totean vain, että ei tosiaan edes kiinnosta dokaus. Toisaalta se kyllä sitten samalla meinaa sitä, että elän selibaatissa. Ai miksi? No en mä jaksa alkaa säätämään mitään skeidaa missään. Ainoa todellinen tilanne, missä jotain aktiviteettiä sen suhteen voisi olla, olisi se, että menisin baariin ja pokaisin jonkun ja sehän siis ei ole todennäköinen skenaario tässä tilanteessa. No, katsellaan. Jotenkin mä kaipaan nyt vain ihan törkeen kovaa rääkkiä. Siitä mä kyllä pidän.