Kaveri soitti eilen viiden pintaan, että lähdetään juomaan bisseä kun hältä oli kortti palanut muutamaa päivää aiemmin eikä muutakaan tekemistä ole. No sanoin, että taidan passata, mutta voin lähteä seuraksi juomaan kahvia. Kuuluisat viimeiset sanat.
Eilen oli paikallisessa sedulassa euron bisset ja totesin, että voisihan sitä käydä pyörähtämässä. Istuttiin kaverilla alkuilta ja juotiin jekkubattereita ja seurasin kun jätkällä oli vedonlyönti menossa. Lupasi tarjota illan jos voittaa. Mietin, että mikähän veto sillä nyt on menossa. No, se pirulainen voitti ja voittikin jotain reilut neljäsataa. Kipeetä.
Kaikennäköistä sitä taas sattuikin ja kaikki ei varmaan ole lasten kuultavaa joskin toki ihan omasta sängystä yksin kyllä heräsin ja onkin muuten ihan helvetinmoinen krapula. Niin siitä rikotusta periaatteesta niin joskus aikanaan päätin, etten koskaan kirjaudu cityyn humalassa. No nyt niin sitten tein ja vähän harmittaa kyllä. Sanoin joskus, että ihminen on humalassa aidoimmillaan. Nojoo, mutta kyllä se kait on vain niin, että kontrolli ei kuitenkaan ole täysin parhaalla tolalla silloin. Viittaan tuohon viimeöiseen postaukseeni. Oli vain niin helvetin surullinen olo vaikka hetki aiemmin olikin kyllä ollut itseasiassa todella mukavaa. Seuraa oli ja viini virtasi. No se siitä. Ei varmaan tarvitse ihan hetkeen ottaa mitään ennen kuin sitten taas seuraavan kerran.
Rahaa meni tosiaan reilu viisi euroa koko iltana, että ehkä en nyt konkurssiin joudu. Muuten on kyllä vähän morkkis vaikka ei kyllä mistään syystä. Ehkä tämä on ihan henkistä krapulaa kaikesta siitä, mitä viimeaikoina on tapahtunut. No ehkä tämä tästä, taas.
Pakko lisätä vielä, että kyllä muuten vähän nyt vituttaa se, ettei pysty kontrolloimaan itseään täydellisesti jos on alkoholin vaikutuksen alaisena. En ole mitenkään kontrollifriikki todellakaan. Sen tietää jokainen joka minut tuntee, mutta on nyt kyllä pakko taipua ja sanoa, ettei ihminen ole humalassa aidoimmillaan. Voititte. Nyt vaan ihan vähän vituttaa, ihan minä itse.