Joopa…

Ties monesko blogimerkintä tämä on jo tälle päivää ja voisin kirjoittaa vielä yhden tämän jälkeenkin leffasta, mutta en tiedä jaksaako. Mä meinasin huomenna mennä tekemään jotain, mitä mä ehkä vielä…

Ties monesko blogimerkintä tämä on jo tälle päivää ja voisin kirjoittaa vielä yhden tämän jälkeenkin leffasta, mutta en tiedä jaksaako.

Mä meinasin huomenna mennä tekemään jotain, mitä mä ehkä vielä kadun, mutta fiilis on niin varma siitä, että mä haluan jotain ihan muuta, niin teen niin kuin parhaaksi itse näen. Paskat muiden mielipiteistä. Opintorekisteriotteen mä kyllä pistän kyllä vielä tilaukseen, koska jos joskus sattuisi käymään niin, että lähtisin opiskelemaan laskentatoimea kauppatieteelliseen yliopistoon, niin olisihan noita suoritteita taskussa jonkin verran, jotka saisi korvattua KTM:n tutkintoon. Sitä mä en kuitenkaan nyt siis halua, vaan jotain ihan muuta. Vähän ehkä on sitten sellainen tyhjän päällä olo, mutta sitähän tämä mun elämä on niin monen monituista kertaa ollut jo tätä ennenkin, että mun hermot on kyllä jo koulittu kestämään. Sitten mä alan vain kelata, että milloin mä alan hankkia pääsykoekirjoja.

Aamulla salille ja sieltä suoraan sitten hoitelemaan papereita koululle. Tai no, eihän niissä paljon hoitelemista ole, kunhan vaan pistän nimen alle, että mä eroan opinahjosta. Jeesus mä olen varmasti pässi, mutta ei kiinnosta. Sitten on tavoite vain se, että ensi syksynä mä asun toisaalla, missä, on vähän vielä hämärän peitossa.

Muuten on melko seesteinen fiilis, tunnepuolen osalta, vähän ehkä liiankin. Siksi mä en oikein ole tänne jaksanut niistä mitään kirjoittaakaan. Musta kun tuntuu, että ne vähän valehtelevat vieläkin. No, kyllä mä uskon, että mä ajan mittaan saan vielä niistäkin selkoa. Tietyt linjat mä kyllä uskon olevan jo selvillä, vähän harmittaa, mutta minkäs teet. Enhän mä ole koskaan sanonutkaan, että mä olisin järin helppo ihminen. Ehkä osaan kirjoittaa rationaalisesti, mutta pään sisällä hommat ovatkin sitten jo paljon monimutkaisempia. Nyt sarkastisesti voisi sanoa, että mitenkä se menikään se miesten ja naisten aivotoimintojen eroavaisuus, mutta kerta mua ei nyt juuri naurata, niin jätän sanomatta. Mä tiedän, että olen joskus vähän liian tosikko. No, eiköhän tämä tästä.

Huomista jännityksellä odotellessa.