[B]The Last King of Scotland[/B], Ohjaus: Kevin Mcdonald
En tiennyt entisen Ugandan diktaattorin Idi Aminin elämästä juuri mitään ennen elokuvaa, tiesin toki hänen olemassaolostaan ja tietysti jotain ihan perusfaktojakin, kuten sen, että melko häikäilemättömästi käytti omaa hallintoaan hyväksi henkilökohtaisen elämänsä loisteeseen. No, elokuvan nähtyäni kait minä nyt tiedän jotain hiukan enemmänkin, tai ainakin sen mitä elokuva näytti, koska kyseessähän on kuitenkin fiktiivinen elokuva.
Niin, fiktiivinen ainakin siinä määrin, että täysin tositapahtumiin elokuva ei pohjaudu. Vaikka se on tietysti hiukan kaksipiippuinen juttu. Elokuvahan kun kait perustuu kirjaan ja sehän on jonkin ihmisen näkemys taas. No, se on kuitenkin yleensä yksi seikka, mikä itseäni aina joskus vähän harmittaa, että tehdään elokuvia, jotka ”perustuvat tositapahtumiin”. Yleensä kun se tarkoittaa sitä, että elokuva voisi olla parempikin, jos hiukan muokattaisiin tarinaa. Tositapahtumat kun eivät käytännössä koskaan ole niin toimivia kuin täysin fiktiiviset tapahtumat. Miksi? Koska ne ovat tositapahtumia, niihin liittyy aina seikkoja, jotka eivät ole järin relevantteja ja joitakin seikkoja poistamalla ja keskittymällä vain tiettyihin merkittäviin seikkoihin, tulisi kokonaisuudesta parempi.
No, en tiedä tietenkään, että mikä on sitten faktaa ja mikä fiktiota, kun siis käsitykseni mukaan elokuva ei kuitenkaan mitenkään kirjaimellisesti seurannut tositapahtumia, vaikka hyvin läheltä tietenkin, mutta selkeästi näki, että elokuvassa oli näitä ns. tosiasiallisia henkilöitä. Esim. elokuvan toisen päähenkilön, nuoren lääkärin alussa tapaama nainen. Ymmärrän sinänsä, että hänet laitettiin tarinaan, mutta hyvin häiritsevää on, että laitetaan, muttei laiteta sitten kuitenkaan. Muutama lyhyt juttu ja tavallaan hahmo jää täysin pimentoon henkilöiden vuorovaikutuksesta. Sitten kuitenkin vielä ihan elokuvan loppupuolella näytetään väläys henkilöstä bussin takapenkillä ja toki tuodaan esille se surullinen fiilis, mutta miksi ihmeessä. Tai toki käsitän, että miksi, mutta kuitenkin. Olisi keskitytty siihen, mikä on merkittävää.
Mikä sitten tässä oli merkittävää? Forest Whitaker Idi Aminina oli kyllä ihan häikäisevän hyvä. En toki ole kovin pätevä sinänsä sanomaan tätä, koska enhän edes tiedä, millainen Idi Amin on ollut, mutta jollain ihmeellisellä tapaa siitä hahmosta huokui koko ajan järjetön karisma ja sen karisman alta piilevä mielenvikainen hyvin epätasapainoinen mies. Jotenkin tuli vain fiilis, että tämä se on. Uhkaava fiilis diktaattorin ja hänen lääkärinsä välillä oli miltei käsinkosketeltava aina aika-ajoin, eikä se kyllä missään vaiheessa juurikaan pettänyt.
Myöskin nuoren lääkärin epävarmuus asioista tuotiin hyvin esille ja henkinen taantuminen oli kyllä hienosti kuvattu. Kuin olisi nuori poika lopulta tajunnut, että miten naiivi hän on ollut ja tajunnut senkin, että on kyllä eksynyt ihan väärään seuraan ja lopulta sitten sai maksaa siitä, kun yritti jollain tapaa korjata omia syntejään. Melko surullista.
Toki voisin sanoa, että mietin välillä elokuvaa katsoessani juurikin sitä, että miten yksi ihminen aiheuttaa niin monille kärsimystä ja kyllähän elokuvan alussa ollut hyvin tehty kohtaus, turhamaisuuden huippu, kun nuori lääkäri pyydettiin katsomaan presidentin kättä ja katsoja tietää varsin hyvin, että se maassa kituva lehmä oli omistajalleen ehkäpä koko elämä. Siihenhän kait voisi kulminoida koko elokuvan ajatuksen, jos niin tahtoo. Lopulta kun jäi kuitenkin fiilis, että ei elokuvassa ollut lainkaan voittajia ja sekin on aina hiukan makuasia, että kuka on lopulta paha. Oliko Amin paha vai oliko hän vain niin mielisairas ihminen? No, varmaan molempia, mutta jollain tapaa kyllä kävi sääliksi vähän kaikkia.
Mutta tässä kyllä on ehkä se yksi seikka, joka jäi hiukan kaivelemaan. Olisin kaivannut jollain tapaa näiden asioiden puimista vielä enemmän, mutta toisaalta johonkinhan se piste on laitettava. En voi millään sanoa, että kokonaisuutena elokuva olisi häikäisevän hyvä, mutta hyvä kuitenkin ja varmaan katson sen vielä toistamiseen joskus ja ehkä siitä aukeaa jotain sellaisia seikkoja, mitkä nyt vain jäivät sivuun. Tykkäsin kyllä kovasti.
4/5
[B]Ocean’s Thirteen[/B], Ohjaus: Steven Soderbergh
Ocean’s Eleven oli uusintafilmatisointi 60-luvun alkuperäisestä elokuvasta. Alkuperäistä en ole toki nähnyt vaikka mieluusti voisin joskus katsoa, jos käsiini jostain saisin. Kyseessä oli hyvä elokuva, viihdyttävä ja juoneltaan hyvin värikäs ja muutoinkin tyyli, millä elokuva tehtiin, oli näyttävä, kiitos erään lempiohjaajani Soderberghin.
Sittemmin tämä elokuva siis on poikinut kaksi jatko-osaa joista ensimmäinen oli ihan kohtuullinen pläjäys. Ei mitenkään loistokas, mutta hyvä. Juoni ei kantanut enää niin hyvin ja itseasiassa siinä olikin jo hiukan tylsiä kohtia, toisin kuin alkuperäisessä osassa. Tämä kolmas ei sitten kantanut enää sitä vähääkään ja näppärä sanailukin oli jo miltei kokonaan poissa.
Tämä kolmas osa oli samaa kastia idealtaan kuin kaksi aiempaakin, mutta idea jäi hyvin löyhäksi ja vaikka näyttelijäkaarti onkin melkoinen, George Clooney, Brad Pitt ja muut etunenässä, ei pelkät naamat enää jaksa kiinnostaa. Kyllä elokuva vaatisi jotain muutakin kuin nimiä ja tunnettuja kasvoja. Ja idea, että tehdään näppärää huijausta, on siis jo nähty kahdesti, niin jotenkin alkaa olla vähän kuluttavaa.
Joo, ei tässä leffassa ollut mitään mainitsemisen arvoista, joten jätetään tähän. Toivottavasti ei tule enää neljättä osaa, kun aiemmissa osissa olleet naisstaratkin oli jo jätetty pois castista. Hohhoijaa. Katsoihan tuon nyt paremman puutteessa.
1,5/5
Nuo pisteet ihan vain siksi, että ohjaaja on niin pirun hyvä, mutta ei mestarikaan voi loihtia paskasta kultaa.
[B]The Simpsons Movie[/B], Ohjaus: David Silverman
President Arnold Schwarzenegger: People voted me to lead, not to read.
No, saimpa tuon käsiini ja pitihän se sitten katsoa. En ole koskaan ollut mitenkään järin suuri piirrettyjen ystävä, mutta The Simpsons on varmasti miltei ainoa piirretty tv-sarja, jota olen ihan todella katsonut. En varmasti läheskään kaikkia neljääsataa jaksoa, mitä nyt niitä on tehyt, mutta varmaan yli puolet niistä. Joten ihan mielenkiinnolla halusin kyllä tämänkin nähdä.
Elokuva oli ihan hyvä ja viihdyttävä. Huumoria oli paljon, kuten odottaa saattoi ja sitä tuli juuri sopivalla tahdilla. Missään vaiheessa ei ehtinyt tylsistyä ja liiallinen yhteiskunnallinen paasaus loisti poissaolollaan joskin toki lyhyitä sarkastisia juttuja oli ripoteltu sinne tänne, kuten tv-sarjassakin on aina ollut tapana tehdä.
Muutama pieni sivuhahmo oli leffassa lisää sarjassa esiintyvien hahmojen lisäksi, mutta ne olivat lähinnä vain tarinan kannalta pakollisia ekstroja ja hyvä niin. Olin aiemmin lukenut jostain arvostelusta, että elokuva nojaa hyvin paljon Homerin hahmon varaan ja niinhän se teki, mutta toisaalta, kun se riittää, niin mikäjottei. Oikeastaan ensimmäistä kertaa vasta mietin tuota elokuvaa katsoessani, että miten karismaattinen hahmo Homer Simpson lopulta onkin. No, ei tästä paljon muuta sanottavaa ole, kuten ei yleensäkään mistään huumoripläjäyksistä. Voi vain sanoa, että oliko hyvä vaiko ei ja tämä oli kyllä ihan hyvä.
Bart: This is the worst day of my life.
Homer: The worst day of your life, [I]so far[/I].
Ei pöllömpää.
3/5