Olin noin yksitoistavuotias, ala-asteella kuitenkin, kun jouluaattona oli melko kova pakkanen ja meillä oli kotona kymmenen litran ämpäreitä ehkä kymmenisen kappaletta. Aamulla kun heräsin, lähdin pihalle ja täytin kaikki ämpärit vedellä ja tein jäälyhtyjä. Nuo ämpärit ehdin täyttää päivän mittaan kolme kertaa, niin että illan suussa oli valmiita jäälyhtyjä se suunnilleen kolmekymmentä kappaletta. Asettelin kaikki jäälyhdyt pitkin omakotitalomme takapihaa ja sytytin niihin kaikkiin pari kappaletta kynttilöitä. Piha oli melko hienon näköinen pimeässä, varsinkin kun sillä puolen taloa ei ollut edes katuvaloja häiritsemässä. Olen muistaakseni joskus tästä aiemminkin kirjoittanut, mutta tämä juttu jotenkin on aina jäänyt vahvasti mieleeni. Se oli ensimmäinen joulu (tai siis niin ainakin muistan), että koin jonkinlaisen tunteellisen valaistumisen, jos nyt asian voi niin ilmaista.
Itseasiassa tuon asian sanallista määritelmää on hyvin vaikea keksiä. Se oli vain jonkinlainen tunne, jollaista en ollut aiemmin kokenut. Aiemmin joulu oli ollut vain sitä, että saa paljon suklaata ja lahjoja ja oli koulusta vapaata. Luksusaikaa siis. Toki lahjojen saaminen oli merkityksellistä vielä pitkään tuon hetken jälkeenkin, mutta siis jollain tapaa muistelisin, että ymmärsin paremmin sen, että miten hyvin sopii jouluun tuo lause ”rauha maassa ja ihmisillä hyvä tahto”. Eikä se ollut pelkästään sitäkään. Jotenkin sinä iltana, kun sytyttelin niitä kynttiläröykkiöitä yksikseni pimeällä takapihalla lumihankeen tekemieni käytävien seassa, vain huomasin, että tietynlainen rauhallisuus ja levollisuus onkin ihan hyvä asia. En tiedä, että onko kenellä mitään samankaltaista muistoa, että olisi huomannut selkeästi joulun vieton merkityksessä itselleen tapahtuneen jonkinlaista muutosta. Itselleni kuitenkin näin siis kävi silloin ja siis muistan sen kyllä ihan hyvin.
Kuten etupäässä lasten, on joulu myöskin kaupan juhlaa. Ihmiset kuluttavat liki kolme miljardia euroa joulun aikaan, lahjoihin, ruokaan ja muuhun. Voisi varmasti sanoakin, että tietty kaupallisuus on jo kiinteästi osa joulua. Kuitenkaan en mitenkään tahtonut kirjoittaa mitään kritiikkiä tätä seikkaa kohtaan. Itsehän kaavin köyhänä duunarina oman osani pois tästä ruljanssista, kiertämällä aattona monen monituista paikkaa joulupukkina. Mutta vaikken edes kiertäisi, niin en siltikään ajattelisi nykypäivän joulua mitenkään pahana asiana. Se nyt yksinkertaisesti vain kuuluu siihen, koska kuten siis joulu, on vähän kaikki vuoden ympäri tapahtuvat juhlat, jollain tasolla sidottu rahaan ja kauppaan. Niin se vain menee.
Nimittäin kun nyt mietin sitäkin joulua, mitä silloin aikanaan ala-asteikäisenä vietin, niin oli kait kaupallisuus ihan samalla tavalla läsnä kuin tänäkin päivänä. Lahjojakin varmasti sain useita, ei meillä koskaan lapsena kotona rahasta mitenkään pulaa ollut, vaikkei mitään rikkaitakaan oltu. Mutta jollain tapaa itselleni on, siis hiukan vanhemmaksi kasvettuani, jäänyt päällimmäisenä mieleen se tunnelma. Mistä se tunnelma koostuu, on hyvin vaikea määritellä. Meillä oli kotona kuusessa aidot kynttilät ja varmaan kaikki normaalit jouluperinteet, mitä nyt yleensä suomalaisessa kodissa oli tapana olla. Itse aina pidin siitä tunnelmasta paljon ja sitä joskus kyllä sitten myöskin kaipaan.
Koska perinteistä joulua en ole viettänyt sitten nuoruusvuosien, kuin kaksi kertaa ja nekin ovat olleet kuitenkin hiukan erikoislaatuisia. Ne kun ovat tapahtuneet siskoni luona Norjassa, eikä silloin läsnä ole ollut minun ja siskoni lisäksi muita kuin hänen norjalainen avomiehensä. Koska oma perheeni on melko hajalla, ei mitään perinteisiä jouluja siis ole vietetty. Senpä vuoksi tänäkin jouluna, kun aattona olen saanut omat hommani suoritettua, painelen kaverini kämpille, jossa istumme, pelaamme konsolia tai mitä sitten ikinä, juomme glögiä ja olutta ja todennäköisesti painelemme loppuillasta johonkin baariin ja kunhan ollaan ja möllötetään.
Jotkut ihmiset kauhistelevat ajatusta, että on jouluaattona jossain ravintolassa. Sehän pitäisi pyhittää rauhoittumiselle ja lähimmäisten seurassa ololle. Niin, lähimmäisten. Joskus sitä vain toivoisi, että ne ihmiset, jotka toden teolla jeesustelevat tästä seikasta, menisivät itseensä ja miettisivät sitä, että mitähän he itse tekisivät, jos niitä lähimmäisiä ei olisikaan siinä ympärillä. Huomen illalla kun painelen sinne baariin, niin siellä on tupa täynnä porukkaa melko hyvällä mielellä. Ja olen melko tyytyväinen jouluuni, taas. Toki minä odotan sitä päivää, kun nämä juhlapyhät voisin viettää jonkin rakkaan ihmisen seurassa ja siis ymmärrettävästi nyt puhun niin sanotusta elämänkumppanista. Sitä odotellessa taidan huomenna ottaa pienet joululle. Siinä on ihan tarpeeksi taikaa.
Hyvää joulua kaikille cityläisille, vietätte sen sitten miten ikinä!