Katsoin eilen Big Brotherin aloituslähetyksen. Ja nyt sanon, että ei voisi vähempää kiinnostaa se, mitä joku ajattelee siitä, että katson moista skeidaa. Katson jos katson, idioottimaisempaakin viihdettä maailmasta löytyy, ja paljon. Illalla oli unensaanti vähän hakusessa ja siksipä tuli katseltua yömyöhään vielä maikkarin viihdeuutisia.
Nämä liittyvät toisiinsa sikäli, että ensimmäisessä lähetyksessä näytettiin materiaalia, kun talon naispuoliset henkilöt keskustelivat siitä, että onko kukaan taloon tulleista miehistä homo. Viihdeuutisissa haastateltiin erästä taloon mennyttä miestä ja hän myönsi olevansa homo. Mutta ei kuulemma aio mennä taloon homona eikä hänen seksuaalinen suuntautumisensa ole olennainen seikka. Eikö? Se varmaankin riippuu paljon siitä, että keneltä kysytään ja miltä kantilta asiaa katsoo.
Suomi on kuulemma tasa-arvon mallimaa, tai ainakin se pyrkii toteuttamaan tasa-arvoa kaikessa ja kaikkialla mahdollisimman hyvin. Johti se sitten vaikka siihen, että enemmistöjen oikeuksia poljetaan. Tässä maassa kun vähemmistöjen oikeudet ovat niin tärkeitä, että mieluusti annetaan enemmistön hiukan kärsiä, että vähemmistöt vain pystyvät elämään ihmisarvoista elämää. No, tietysti se on ajatuksena ihan ok, koska sitähän kutsutaan vain solidaarisuudeksi. Siis tavallaanhan tämä ei toki ole yhteiskunnan päättäjien virallinen linja. Valtiovallalta jos kysytään, niin toki vastaushan on vain se, että kaikille pitää taata perusoikeudet ja rasismi ja muu syrjintä on hyväksymätön asia. Tietysti se pitääkin olla. Ei ketään pidä hyljeksiä minkään ei rikollisen taustan vuoksi, kuten etninen tausta, seksuaalinen tai vaikkapa poliittinen suuntautuminen.
Mutta koska nyt en suoranaisesti halunnut puhua valtiovallan linjasta, vaan yhteiskunnan käyttäytymismalleista ylipäätään, niin palataan tuohon Big Brotheriin ja vähän muihinkin realityohjelmiin. Millä tavoin nämä ohjelmat eivät ole tasa-arvoisia ja miten tämä liittyy tuohon kaappiheterouteen, mikä minua kovasti ärsyttää? Minäpä kerron.
Suomessa on hiukan yli 5,2 miljoonaa asukasta. Tästä populaatiosta ruotsinkielisiä on kait jotakuinkin joku parisataatuhatta. En jaksa nyt sen kummemmin asiaa tarkistaa, mutta suhde on kuitenkin melkolailla oikeansuuntainen kuitenkin. Entäpä homoja sitten? Mikä on heidän osuutensa koko väestöstä? En todellakaan tiedä, mutta vähemmän se on kuitenkin kuin tuo ruotsinkielisten osuus. Vai onko?
Nimittäin kun jos katsotaan tämän päivän realitysarjoja, niin Suomessa tosiaankin on enemmän homoja kuin ruotsia puhuvia. Ja toisaalta taas lesboja ei ole laisinkaan. Aikanaan suuressa maailmassa lanseerattiin realityohjelma Queer Eye For a Straight Guy joka kulkee meilläpäin nimellä Sillä Silmällä. Siinähän on viisi homomiestä stailaamassa heteromiestä. Homot kun kuulemma osaavat pukeutua paremmin kuin heterot ja omaavat paremmat käytöstavatkin ja muutoinkin ovat kaikin tavoin tyylikkäämpiä ja kultturellimpia.
Big Brotheriin siis astui 12 ihmistä toissapäivänä. Kuusi miestä ja kuusi naista. Näistä kuudesta miehestä yksi varmuudella siis on homoseksuaali. En toki väitäkään, että kyseisen ohjelmaformaatin asukaskoostumus pitäisi olla joku läpileikkaus yhteiskunnastamme, ei tietenkään. Mutta kuitenkin väitän, että on melko mielenkiintoista, että siellä on homoseksuaali mies. Missä on naislesbokatsojille oma kiintiölesbonsa? Eikö lesbo olekaan niin mediaseksikäs kuin tämä homo?
Yhdysvalloissa, tässä realityohjelmien luvatussa maassa, on jo jonkin aikaa pyritty laittamaan ruudulle myöskin lesbopareja ohjelmissa, joissa pareja pitää olla, kuten maailmanympärimatka Amazing Race-formaatissa. Homoparejahan siellä on ollut jo kait ohjelman alusta asti. Tietysti minä ymmärrän sen, että kaiken lähtökohta näille kiintiöhomoille ja -lesboille sun muille on se, että halutaan mahdollisimman laaja katsojakunta. Tuottajien kannalta riittää, kun talossa on viisi heteroa. Se riittää heterokatsojille. Yhdellä kiintiöhomolla saadaan kaikki homokatsojat kiinnostumaan. Mutta jos nyt joku miettii, että mitä helvettiä minä tällä haluan sanoa, niin minäpä kerron.
Olen aina ollut tasa-arvon ehdoton kannattaja. Vihaan sukupuolistereotypioita ja niihin vetoavia ihmisiä. Leikinlasku on erikseen ja tavallaan juurikin vitsin vääntäminen näistä asioista onkin vielä ihan kivaa. Siitä pidän itseasiassa. Mutta nyt tässä meidän maassamme, jossa on todella uncool ja tylsää olla hetero, ihan tavallinen tylsä heteromies, joka tosiaankin on tylsä eikä kiinnosta ketään, on tosiaankin paitsioasemassa. Mikä on todennäköisyys päästä osallistumaan suomalaiseen realityohjelmaan ilmoittamalla olevansa hetero verrattuna siihen, että kertookin olevansa homo? En omaa minkäänlaista käsitystä hakijamääristä, mutta helposti veikkaan, että prosentuaalisesti heteroseksuaaleja hakijoita on suhteeessa huomattavasti enemmän kuin homoja. Siis enemmän kuin tuo 1/6, mikä nyt on se vähimmäinen homomiehen kiintiöpaikka.
Te ette varmaankaan ymmärrä kantaani, mutta kyse on periaatteesta, vaikka tiedostankin varsin hyvin, että kyse on bisneksestä. Tietenkään bisneksessä ei kuljeta yleisten solidaarisuusperiaatteiden mukaan, se nyt on selvä, mutta halusinkin vain sanoa sen, että ehkä tämä nykyinen malli kulkee näin siksi, että suuri osa tv-tuottajistakin on miehiä. Jaa mitämitä?
No, mä haluan sen saatanan kiintiölesbon sinne taloon nyt heti!!