[B]American Gangster[/B], Ohjaus: Ridley Scott
Mafia- ja gangsteriaiheet ovat elokuvamaailmassa jo liki ikiaikainen teema. Hyviä rikoselokuvia on historia pullollaan ja vaikka niiden maailma onkin monille tavallisille ihmisille hyvin kaukainen, niin se kuitenkin kiehtoo, tai sitten juurikin sen vuoksi. Monesti rikoselokuvissa ja varsinkin elokuvissa, jotka kuvaavat järjestäytynyttä rikollisuutta, esitetään tapahtumia, jotka ovat moraalisesti hyvin arveluttavia ja tavallaan voisi kuvitella, että sellaisen näkeminen ei ketään oikeasti kiehtoisi, koska todellisessa elämässähän sellaisen toiminnan näkeminen tuskin ketään saisi mihinkään viehätyksen tilaan, vaan lähinnä järkyttäisi.
American Gangster on ainakin joihinkin muihin kuuluisiinkin rikoselokuviin verrattuna siinä mielessä hieman erilainen, että se perustuu tositapahtumiin, siis perustuu. Tietenkään tavallinen elokuvan katselija ei voi tietää, mikä on totta ja mikä kuvitteellista tarinaa, mutta ainakin hieman tuo ajatus elokuvan edetessä pysyy takaraivossa. Siis se, että elokuvan tapahtumia ei ole vain jokin ihminen suoraan keksinyt. Koska elokuva on raaka, vaikkei ehkä tietenkään nykyelokuvan saralla niin hirveän verinen olekaan. Ja julmakin se on, mutta silti ei mitenkään erityisen, jos verrataan joihinkin muihin saman genren elokuviin. Mutta ehkä se toisaalta johtuukin siitä, että todellisia asioita ei ole kuitenkaan tahdottu sen enempää värittää. Olisiko sitten pitänyt?
Elokuvahan kertoo miehestä, joka vanhan mustan rikollispomon kuollessa, perii hänen asemansa ja alkaa hetkeäkään aikailematta pistämään kuria ja järjestystä kaduille, joissa meinaavat muut hiiret hyppiä pöydällä kissan kadottua. Ja järjestyshän syntyy. Poliisit ovat korruptoituneita ja miltei kaikki lainvartijatkin elävät huumeista. Paitsi yksi. Ja tämä yksi henkilö sitten on myöskin todellinen ihminen, joka todellisuudessa teki hirveän urakan saadakseen kiinni toisen todellisen ihmisen, tämän gangsterin ja siitähän elokuva kertoo.
Kokonaisuudessaan kuvausjälki ja leikkaukset ovat hienoja ja homma toimii todella tyylikkäästi. Elokuva kulkee eteenpäin eikä junnaa paikoillaan ja hahmoissakin on uskottavuutta, siis osassa, joten jotain hieman tuntuisi sitten kuitenkin puuttuvan. Kahteen ja puoleen tuntiin on mahdutettu paljon asiaa ja tapahtumia, mutta niiden kaikkien ihmisten taustoja ei oikein katsoja tunnu tietävän ja ihmisiä vain ilmestyy. Tulee kyllä selväksi se, että kuka on kenenkin veli ja serkku ja äiti ja niin edelleen, mutta ne ovat vain kasvoja ja nimiä. Aivan kuin oletettaisiin, että ihmiset tietäisivät etukäteen, että keistä nyt puhutaan ja se ei ole kyllä koskaan hyvä juttu se. Juoni on hyvä, vaikkei mitenkään järin kekseliäs, mutta se todennäköisesti meneekin sen piikkiin, että kuitenkin kyse on todellisesta tapahtumasarjasta, jota on tahdottu kunnioittaa, ainainen tositapahtumaelokuvan perusongelma. Leffa jyrää alusta asti ihan hyvin aivan loppumetreille, vaikka lopussa hiukan jättääkin tyhjän päälle. Asiat ratkesivat ja niin edelleen, mutta mitäs sitten? Uusi aikakausi ja vanhat gangsterit ovat vanhoja. Okei, tämän nyt ymmärtää kuka hyvänsä.
Riddley Scott on tehnyt vuosien varrella hienoja elokuvia ja hyvä oli tämäkin, mutta ei silti nouse mihinkään ikimuistoisten ryhmään, edes miehen oman tuotannon saralla. Pääosanäyttelijät olivat hyviä kumpainenkin, varsinkin Washington. Mutta silti, se jokin henki tästä kuitenkin puuttui ja se kyllä johtuu ihan vain siitä, että ei näille asioille oikein ollut mitään pohjaa, vain syydettiin paljon ihan mielenkiintoisia naamoja ja tarinoita, mutta ei oikein kerrottu mitään, että miksi. Pintaa, se tarina jäi kuitenkin vähän jonnekin taustalle. Ihan viihdyttävä elokuva kuitenkin ja aivan katsomisen arvoinen.
3/5