Tänään on keskiviikko, mutta takana on keksiviikko. Paino on viikossa noussut tosiaan normipainosta nelisen kiloa. Sen näkee kyllä jätkästä, mutta lopulta siihen on monia syitä ja se kyllä tuosta tipahtaa reilussa viikossa takaisin, kun vain tekee kuten on suunniteltu.
Tänään kävin salilla tekemässä yläselän ja vatsat ja vaaka siis näytti tasan 86 kiloa. Huomenna teen jalat ja kunnolla teenkin. Viime lauantaina kävin vetämässä vain yhden tiukan kyykyn, joten onkin jo aika päästä rääkkäämään reisilihaksia ihan kunnolla. Perjantaina on sitten rintatreenin aika ja kerta lauantaina pidän lepopäivän, on sunnuntaina sitten päästävä rääkkäämään olkapäitä ja alaselkää.
Tänään duunissa vitutti hetken aikaa melko paljon ja jo hieman mietin vakavasti, että olisin aiheesta kirjoittanut ihan pidemmän tekstinkin, mutta saa nyt jäädä, kun on jotenkin vähän mielenkiinto pois. Siihen on parikin syytä, mutta ei niistä sen enempää, voisi joku vielä kuvitella minua lapselliseksi.
Tuo termi muuten olisi liittynyt hieman tuohon kirjoituksen aiheeseen. Mutta kaikki tyynni, siitä aion vielä kirjoittaa, vain paremmalla ajalla ja huolella. Totean vain, että minua vituttaa luonnevikaiset ihmiset. Olipas se kiltisti sanottu. Kiltimmin kuin mitä nuo luonnevikaiset ihmiset itse muista todennäköisesti ajattelevat. Eniten vituttaa, jos sellaisten kanssa joutuu tekemään töitä ja varsinkin, jos ne ovat sinun käskyläisiäsi!
Eipä muuta. Kroppa kaipaa nyt rääkkiä, levätä ehtii sitten haudassakin.