Kenen joukoissa sinä seisot?

Vaalipäivä ja vettä tulee kaatamalla tuon tuosta. Hieman neljän jälkeen astelin äänestyskoppiin ensin jonotettuani muutaman minuutin. Ehdokkaan valitsin päässäni muutamasta varteenotettavasta matkalla äänestyspaikalle. Valinta oli lopulta melko helppo, vaikka en…

Vaalipäivä ja vettä tulee kaatamalla tuon tuosta. Hieman neljän jälkeen astelin äänestyskoppiin ensin jonotettuani muutaman minuutin. Ehdokkaan valitsin päässäni muutamasta varteenotettavasta matkalla äänestyspaikalle. Valinta oli lopulta melko helppo, vaikka en kyseisenkään ehdokkaan kaikista poliittisista näkemyksistä täysin pidäkään.

Kirjoittelin tällä sekä viime viikolla lyhykäisiä merkintöjä kaikista valtakunnallisesti merkittävistä puolueista. Kuten ehkä joku, joka niitä jopa jaksoi lukea, huomasi, että kaikista löytyi jotain huonoa. Joistain jopa jotain hyvääkin.

Lopulta kyllä miltei kaikista puolueista jotain hyvää löytyy, jopa Kokoomuksesta. Mutta mitä hyötyä on pienestä hyvästä, jos huonon määrä kuitenkin menee kokonaisuudessaan sen ohitse?

Ihmiset äänestävät melko monin eri perustein, johon heillä toki on oikeus. Enhän itsekään äänestänyt harkiten ja tutustuen tarkkaan ehdokkaan vaaliohjelmaan. Itse asiassa en siihen tutustunut laisinkaan. Minä kun tiedän, mitä linjaa hän taatusti ajaa sekä hänen puolueensa kertoo aivan riittävästi myöskin ehdokkaan ajatusmaailmasta. Ja hyvä niin. Se riittää. Äänestin siis puoluetta. Miksi?

Niin, miksi, kun kunnallisvaaleissa kuitenkin ehdokkaan mielipiteet painavat vaakakupissa enemmän kuin puolue, koska kyseessä ovat paikalliset asiat. Ja miksi ylipäänsä minä kirjoitin kaikista puolueista, kun kuitenkin kyseessä tosiaankin ovat kuntavaalit, joissa mikrotason päätökset ovat niitä, mitä ajetaan ja makropuolen toimet sitten todella ovat niitä puoluepolitiikan asioita.

En ikinä kyllästy toistelemaan huvittuneena edellisten presidentinvaalien Kokoomuksen slogania ”Vastakkainasettelun aika on ohi”. Myöskin televisiomainoksessa Sauli Niinistö julisti mahdollisesti valituksi tullessaan, olevansa työväen presidentti. Siis hetkinen.

Suomalaisessa politiikassa tänä päivänä kaikki valtapuolueet ovat harmaita ja laimeita ja ennen kaikkea ne ovat varovaisia. Aivan kuin jollain radikaalilla vedolla he pelkäisivät kannatuksensa romahtavan pohjalukemiin. Ainoa veto, johon joku puolue on uskaltanut ryhtyä, on tosiaankin Kokoomus pyrkiessään luomaan mielikuvaa itsestään työväen puolueena. Eniten minua vain ihmetyttää se, etteivät vasemmistopuolueet ole laisinkaan asiasta älähtäneet, vaan jopa Vasemmistoliiton Martti Korhonen vaalipaneeleissakin vain myhäili ja oli kuin ei mitään. Siis mitä helvettiä!?

Suomalaisessa demokratiassa on monta puoluetta ja hyvä niin. Niiden puolueiden olemassaololle on perinteisesti ollut perusteena juurikin se, että ne edustavat erilaisia kansan rivejä. Mutta ei ilmeisesti enää. Nykyään kaikki tahtovat olla keskustassa turvallisesti ja kaikki tahtovat hyvinvointia ja turvallista yhteiskuntaa ja luonnon säilymistä. Valitettavaa vain on se, että tämä harmaa liturgia tuntuu todella uppoavan ihmisiin, eivätkä massat enää vaadi muutoksia. Aivan käsittämätöntä.

Siis hetkinen, muutoksia, kun jos yhteiskunnasta tehdään nyt turvallinen ja hyvinvoiva näillä nykyisillä teeseillä? Hei haloo! Kuvittelevatko ihmiset todella, että maassamme ei olisi kansanryhmää, joka tahtoo itselleen kaiken ja pyrkii täten ajamaan sen kaltaista politiikkaa? Ja kuvittelevatko ihmiset, että maassamme ei nykymenolla olisi kohta enää köyhiä, kun niiden suhteellinen määrä on vain koko ajan lisääntynyt? Ja kuvittelevatko ihmiset, että se on vain asia, jolle ei mukamas voitaisi tehdä mitään, koska pääomat valuisivat ulkomaille ja työttömyys vain lisääntyisi? Onko minun nyt pakko sanoa, että valitettavasti ihmiset ilmeisesti todella kuvittelevat niin?

Suomessa on aina ollut ja tulee aina olemaan vastakkainasettelua ja se on terveen politiikan eräs ehdoton tunnusmerkki! Se vastakkainasettelu on nyt vain piilotettu jonnekin kauniiden mainoskylttien taakse. Eniten minua tässä tilanteessa vain ihmetyttää se, että ne, jotka tiedostavat sen, että vastakkainasettelua on ja ovat käytännössä siellä asetelman heikommassa päässä, eivät asiasta laisinkaan älähdä vaan menevät mukaan hyväosaisten ihmisten mielikuvakaruselliin.

Siksi minä kirjoitin nuo blogimerkintäni, että joku ehkä edes vähän käsittäisi sitä, että puolueissa on oikeasti eroja ja vastakkainasettelua on olemassa ja tulee aina olemaan!

Kenen joukoissa sinä seisot ja tahdotko, että yhteiskunta on oikeudenmukainen? Toivottavasti äänestit. Ja toivottavasti äänestit jotain sellaista puoluetta, joka ajaa juuri [i]sinun[/i] asiaasi. Kyse on [i]sinun[/i] elämästäsi, ei muiden.