Lappeenrannassa mitattiin eilen Suomen toiseksi korkeimmat lämpötilat tältä kesältä, jotain himpun päälle 26. Lämpimin paikka taisi olla tuossa naapurikunnassa, mitä kovasti ovat meihin myös liittämässä. No tämä kaupunkihan on (tunnetusti :D) Suomen tilastollisesti lämpimin kesäkuukausien kaupunki vaikkei sitä kukaan koskaan tosiaan uskokaan. 😀
Eilen otin alleni vanhan mummokonkelin ja sotkin kaupungin läpi ja lämmintä oli ja kosteaa. Aurinko paistoi ja jokapaikassa tuntui olevan melkolailla väkeä. Pari jotain paikallista teiniä kaahaili bemareillaan kilpaa ja renkaat senkuin vinkuivat. No, sekin kait kuuluu kesään ja pitäähän sitä vähän omaa pippeliään yrittää tuossa iässä vielä jatkaa moisella toiminnalla. Tuntui todella kesältä. Ainoa vähän rasittava juttu on yllättävä voikukkien siementen invaasio. Niitä on ihan älytön määrä ilmasssa enkä muista moista nähneeni aikoihin. Kait tämä kevät on jollain tapaa sitten ollu erikoinen, että ne ovat kaikki yhtäaikaa päättäneet tyrkätä siemenensä leijumaan niin, että niitä menee nenään ja suuhunkin kun pyörällä ajelee. Mutta joo, se on pieni harmi kun keli on näin mainio.
Muuten tulevan kesän odottaminen tuntuu nyt aikamoiselta. Kun olisi niin paljon, mitä odottaa. Tuleva kesä on hyvä leffakesä. Todennäköisesti käyn enemmän teatterissa kesän aikana kuin pariin aiempaan vuoteen yhteensä. Seitsemäs ja viimeinen Potter ilmestyy heinäkuussa ja sitäkin on odotettu kuin kuuta nousevaa. Menee todennäköisesti parissa kolmessa päivässä uimalaitoksella löhötessä ja lukiessa jos vain säät sallivat. Se on parhautta se. Niin ja muuten kesää odotan kovasti koska pitkästä aikaa on joku kenen kanssa sitä viettää. En edes muista milloin vastaava tilanne on ollut, koska aika monta kesää tässä on menty, että olen ollut sinkku ja kaikki kesän riennot ovat olleet ihan puhtaasti jätkäporukalla toteutettuja. No varmasti niitäkin vielä tulee koska ihan järjettömän paljon ei ehdi olemaan toisen puoliskon kanssa yhdessä välimatkasta johtuen, mutta eipä tuo minua juuri haittaa, koska se, että toinen on olemassa, on jo ihan riittävä juttu ja pitää vain sitten ottaa niistä hetkistä kaikki irti, kun näkee.
Juuri nyt päällimäisenä ei ole todellakaan yksikään negatiivinen asia joskin voisi sanoa, että pinnan alla ehkä, mutta nyt en kyllä viitsi käyttää aivokapasiteettiani minkään skeidan miettimiseen. Toivon kyllä todella, että yhteenkin asiaan, mikä itseäni hiukan sapetti, ei tulee enää ikinä yhtään lisäepisodia, koska todellakin minä ainakin pystyn jättämään tietyt asiat taakseni. No se siitä, koska tosiaan let bygones be bygones.
Eli varmaan tästä vielä toitotan lisääkin, mutta nyt vain (taas kerran) sanon, että hyvää kesää kaikille.