Mitä yhteistä on tv-luvan maksamatta jättäneellä henkilöllä ja sairaanhoitajalla?
Eduskunta sääti tänään lain potilasturvallisuudesta jonka myötä ”[I]terveydenhuollon ammattihenkilö voidaan määrätä työhön siitä riippumatta, onko hän irtisanoutunut, muusta syystä työelämän ulkopuolella tai toisaalla töissä.[/I]” Kantaa ei minun varmaankaan tarvitse ottaa siihen, että millä tavoin lakia aiotaan soveltaa, koska itse en jaksa edes lukea mitään puheita eläkkeellä olevien sairaanhoitajien töihin pakottamisesta. Nythän se miltei 13000 TEHY:yn kuuluvaa sairaanhoitajaa on irtisanoutumassa ja heidän piiristäänhän nuo suojelutyöhön vaadittavat henkilöt aiotaan ottaa. Propagandaa voidaan toki suoltaa julkisuuteen ties minkälaista ja niinhän on myöskin tehty ja tuo loanheittäminen alkaa saada jo farssimaisia piirteitä. Propagandasta minä kyllä hiukan tahdoinkin vielä puhua, mutta käsitellään nyt ensin tämä seikka.
[B]Moraalinen dilemma[/B]
Eduskunnassa on puhuttu viime aikoina palopuheita siitä, miten moraalisesti väärin nyt voimaanastuva laki, jota myöskin TEHY-laiksi kutsutaan, kohtelee yhtä ammattiryhmää. Oikeudenmukainen se ei täysin ole, sitä minä en kielläkään. Mutta ketä tässä nyt pitää syyttää ja mistä? Lain mukaan siis sairaiden hoitamisvelvoite kuuluu valtiovallalle, kyllä. Sitä varten hoitajia palkataan, että velvoitteet täyttyvät. Mutta millä hinnalla? TEHY syytää kaiken vastuun valtiovallan niskaan, aivan kuin se olisi joku orjakauppa. Mietitäämpäs tätä asiaa hiukan laaja-alaisemmin:
Maassamme on hyvin paljon ammattikuntia, joita väistämättä tarvitaan. Eräs melko vaikuttava voima maassamme on puolustusvoimat ja se markkinoi itseään firmana lauseella ”Tee työtä, jolla on tarkoitus.” Valtiovalta vääjäämättä joskus myöskin miettii sitä asiaa, että miten käy, jos jokin ammattiryhmä, joka on aivan elintärkeä infrastruktuurimme ylläpitämiseksi, lopettaisi kokonaan toimintansa. Mutta siinä samalla se myöskin pohtii sitä seikkaa, että jos yksi ammattiryhmä vaatii itselleen palkankorotuksia keinoilla, jotka ovat moraalisesti hyvin arveluttavia, niin miksei siihen voisi ryhtyä myöskin jokin toinen ammattiryhmä. Mitäs meidän rakkaat sairaanhoitajamme sanoisivat siitä, että poliisit päivänä eräänä päättäisivät iloimoittaa, että he kaikki irtisanoutuvat, jos ei liksaa tule lisää vaikkapa 500 euroa kuussa? Entäs palomiehet tai sitten nuo puolustusvoimien ammattihenkilöt? Rajavartijat? Palomiehet ja rajavartijat ovat olleet lakossa lähivuosina, kyllä, mutta nyt nähtävän TEHY:n kaltaisiin toimenpiteisiin eivät ole ryhtyneet. Entä jos ryhtyisivät? Tällä moraalisella dilemmalla vain haluan sanoa sitä, että mikä on se piste, että mikä on minkäkin ammatin arvostus. Luulevatko hoitajat, että he ovat ainoa täysin korvaamaton ammattiryhmä tässä maassa. Itseasiassa hyvin harva ammattiryhmä on täysin korvaamaton, vaikka siltä ei ensialkuun ehkä tuntuisikaan. Ei se nyt vain mene niin, että sairaalat pyörivät jollain rahalla, mitä jostain sammosta tulee, jos valtion sisällä toimivat yksityiset yritykset lakkaisivat toimimasta.
Tahdon vain sanoa, että voiko mitä tahansa vaatia sillä perusteella, että ”ilman meitä te ette pärjää ja kuolette pois”? Edelleen olen sitä mieltä, että molemmissa osapuolissa on vikaa, en sanokaan, että TEHY olisi nyt ainoastaan se iso paha susi, mutta ei tämä asia nyt ihan niin yksioikoinenkaan ole, että vain valtiovalta nyt tässä ryttyilisi ja loppu kirjotukseni mielestäni myöskin hiukan perustelee tätä seikkaa. Lopulta siis ongelma on koko järjestelmän toimimattomuudessa. Se, että miten se pitäisi korjata, en tiedä eikä sitä ilmeisesti tunnu tietävän kukaan muukaan, koska varmasti sitä olisi nyt näinä aikoina jo muutettu. Eivät nuo parisataa heeboa siellä pytingissä muutoin olisi tuollaisia lakeja säätämässä. Ja lopuksi siis se seikka, että millä keinoin sairaanhoitajat nyt vastaavat tähän lakiin ensi viikonloppuna. Harjoittelevat tavoittelemattomissa oloa. No, katsotaan miten maanantaina on asiat. Tämä seikka lopulta hiukan kyllä kiteyttää sitä fiilistä, mikä tässä koko asiassa on vellonut. Moraalia ei ole enää kellään.
[B]Siitä palkasta ja propagandasta[/B]
TEHY:n puheenjohtaja Jaana Laitinen-Pesola on siis keskisuuren ammattiliiton johtaja. Voisiko kuvitella, että sen kaltaisen henkilön ammattitaitoon kuuluu kansantaloustieteen perusteet ja myöskin tietämys siitä, mikä on ostovoimapariteetti? Minä ainakin kuvittelisin niin ja siis oletankin tässä nyt ihan suoraan, että näin on. Siksipä väitän, että Laitinen-Pesola ei vain yksinkertaisesti viitsi esittää asioita niin kuin ne todellisuudessa ovat.
Tietämättömille; ostovoima tarkoittaa taloustieteessä sitä, kuinka paljon hyödykkeitä [I]käytettävissä olevalla varallisuudella voi ostaa[/I]. Jos hinnat nousevat mutta tulot pysyvät ennallaan, ostovoima laskee. Ostovoiman lasku ei siis välttämättä liity tulojen laskuun vaan voi olla myös inflaation seurausta. [B]Ostovoimapariteetti[/B] taasen (engl. Purchasing Power Parity, PPP) kertoo arvion vaihtokurssista, joka tarvitaan muuttamaan kahden maan valuuttakurssit ostovoimaltaan yhtäläisiksi. Ostovoimapariteettia tarvitaan erityisesti, kun halutaan verrata kahden maan elintasoja. OECD:n tilaston mukaan Norjan ostovoimapariteettikerroin verrattuna Suomeen on 114 kun Suomen vastaava tällöin siis tietenkin on 100. Tuntuu melko vähältä erolta? Ainahan on puhuttu siitä, että miten Norjassa kaikki on niin pirun kallista. No, tämä kerroinhan ei vielä sisällä kaikkia kustannuksia. Esim. asumiskustannukset puuttuvat tästä tilastosta tyystin ja ne ovat huomattavan paljon korkeampia kuin Suomessa. Mutta jos nyt lähdetään kuitenkin liikkeelle tästä nyt mainitusta seikasta ja unohdetaan muut seikat vielä ainakin toistaiseksi.
Norjan terveydenhuoltoalan sivustojen mukaan 0 vuotta kokemusta omaavan erikoissairaanhoitajan vuosipalkka keskimäärin on 300 900 kruunua, 10 vuotta työskennelleen 337 300 kruunua. Norjassa on kiinteä veroprosentti, 28, aina 400 tuhanteen kruunuun asti. Sen lisäksi henkilö maksaa palkastaan 7,8 prosenttia sosiaaliturvamaksuja. Eli maksuja yhteensä 35,8 prosenttia. Tällöin aloittanut hoitaja Norjassa tienaa käteen päivän kurssilla laskettuna kuukaudessa 2007 euroa. 10 vuotta työskennellyt 2250 euroa. Kun näihin lukemiin tehdään ostovoimapariteettikorjaus kertoimella 114, on rookien palkka 1760 euroa ja 10 vuotta työskennelleen 1973 euroa. Ja siis jos jollekulle ei vieläkään mennyt kaaliin, että mitä tämä nyt tarkoittaa, niin se tarkoittaa sitä, että tuo viimeinen rahasumma on se, minkä verran Norjassa työskentelevä hoitaja pystyisi ostamaan hyödykkeitä, jos heillä olisi sama hintataso kuin meillä. Tehdään karkea olettamus. Oletetaan, että norjalaisen hoitajan keskipalkka on jotain tuolta väliltä ja sanotaan, että se on noiden kahden summan keskiarvo, koska toinen palkka on aloittavan ja toinen 10 vuotta työskennelleen. Tällöin lukema olisi ostovoimapariteettikorjattuna 1866,5 euroa.
Suomalaisen sairaanhoitajan keskiansio on noin 27000 euroa vuodessa. Tehdään taas karkea olettamus. Oletetaan, että hoitaja kuuluu kirkkoon (oletetaan siksi, että Norjassa kirkollisveroa maksavat kaikki, se on kiinteänä valtion verotuksessa) ja maksaa kirkollisveroa huokeat yhden prosentin. Kunnallisveroa hoitaja maksaa 18 prosenttia, sosiaaliturvamaksuja 3,821% ja valtion verotuksen siihen sitten päälle, joka on progressiivinen. Tuosta palkasta verojen ja maksujen jälkeen hoitajalle jää käteen 20838 euroa joka on kuukausipalkaksi muutettuna 1736 euroa.
Eli norjalainen hoitaja voi ostaa palkallaan vähän reilu 100 eurolla enemmän hyödykkeitä kuin suomalainen, kun se suhteutetaan heidän hintatasoonsa. Ja tähän ei ole vielä laskettu esim. energia- tai asumiskustannusten muutoksia. Menkää vain hyvät hoitajat Norjaan töihin, se kannattaa. Ja kannattaa myöskin aina muistaa se, että miten paljon vaatii työtä, että pystyy omaksumaan toisen maan kulttuurin, toimintamallit ja ehkä tärkeimpänä, kielen. Se on hiukan eri asia kuin mennä Alavudelta Poriin duuniin. Tämä esimerkki toki oli vain yhdestä maasta, mutta sitäkin tärkeämmästä, kun siitä Norjasta aina puhutaan yhtenä kultakaivoksena.
[B]Ihan lyhyesti, että mikä mättää terveydenhuollossamme?[/B]
Suomi käyttää OECD-maista viidenneksi vähiten rahaa terveydenhuoltoon bruttokansantuotteeseen suhteutettuna. Johtuuko se siitä, että meillä on niin järjettömän paskat palkat hoitajillamme? Ei, vaan se johtuu siitä, että meillä on viroissa liian vähän sairaanhoitajia. Monesti hoitajat valittavat työuupumusta ja sitä, että ei vain ehdi. Se lisä rahako sen uupumuksen poistaa? Kannattaisiko ehkä järjettömän suurien palkankorotusten sijaan miettiä, että josko sillä rahalla palkattaisiin enemmän hoitajia sairaaloihin, niin voisi ehkä vähän vähemmän väsyttääkin. Kunhan nyt ehdotin.