Kuten jo sain noottia lapsuksestani, olisi kuntavaaliblogini kolmas osa pitänyt koskea Vihreitä, eikä Perussuomalaisia, jos eduskunnan istumajärjestyksen mukaan mennään, kuten oli tarkoitus mennäkin. Mutta ei anneta pienten häiriöiden haitata menoa, vaan otetaan nyt sitten luonnon lapset käsittelyyn. En myönnä, että Vihreät olisivat unohtuneet listalta, koska selvästi se päässäni käsittelylistalla on koko ajan ollut. En tietenkään myönnä.
Vihreä Liitto, tuttavallisemmin Vihreät De Gröna, on vuonna 1988 perustettu puolue, joka periaatteissaan ilmoittaa, että se ei ole siinä mielessä perinteinen puolue, ettei se harjoita ryhmäkuria, vaan jokainen puolueen listoilta eduskuntaan valittu kansanedustaja voi ainakin noin periaatteessa tehdä oman näköisensä valinnat. Ja vaikka Vihreä Liitto on alun perin melko vasemmistohenkisistä jäsenistä alkunsa saanutkin ja se myöskin tätä ideologiaa poliittisissa ohjelmissaan melko selkeästi edelleen ajaa, ilmoittaa se virallisesti olevansa ei vasemmalla eikä oikealla, vaan edellä. Niin no, kuka nyt tunnustaisi julkisesti takanakaan laahaavan. Puolueen puheenjohtajana toimii Tarja Cronberg, joka ei tosin ole kansanedustaja, vaikka ministeri onkin.
Talous- ja sosiaalipolitiikan kysymyksissä puolue ajaa melko perinteistä vasemmistolaista linjaa, vaikka maustaakin näkemyksiään esimerkiksi sillä, että työn verotusta voitaisiin alentaa, mutta niistä kohdin menetettyjä verotuloja pitäisi haalia kohdentamalla verotusta ympäristöä rasittaviin seikkoihin. Vihreät kuitenkin ajavat agendassaan esimerkiksi ns. perustuloa, joka maksettaisiin kaikille kansalaisille riippumatta heidän ansiotuloistaan.
Vihreiden perustelut järjestelmän toimivuudelle ja kannattavuudelle on sen vaikutus byrokratian vähenemiseen julkisesta hallinnosta, koska yhdenkään kansalaisen ei tarvitsisi erikseen hakea perustoimeentuloa. Toinen perustelu on, että tuolloin kaiken työn tekeminen olisi kannattavaa, koska perustulo kuuluisi aina kaikille, teki töitä miten paljon tahansa. Kaiken työn vastaanottaminen olisi tällöin kannattavaa. Ainoastaan Vihreät sitten toisaalla teeseissään kuitenkin mainitsevat siitä pikkuseikasta, että moisen järjestelmän rahoitus hoituisi helposti nykyisen mallin hinnalla, koska suuri- ja keskituloiset kuitenkin söisivät oman osuutensa pois maksamalla enemmän veroja. No mitäs perustuloa se sitten on, jos se sitten verotetaan pois? Minusta se kuulostaa ihan perusmenolta.
Mutta Vihreäthän ovat tietysti ennen kaikkea ympäristöpuolue. Jokainen käsittää, mistä puolueen nimi tulee. Mutta vaikka puolue onkin hallituksessa, ei syystä tai toisesta kumpikaan sen ministereistä ole ympäristöministeri. Vihreäthän vastustavat ydinvoimaa ja fossiilisten polttoaineiden käyttöä ja suosivat uusiutuvia energiamuotoja, kuten tuulivoimaa. Vesivoimassakin on kyseisellä puolueella ongelma, koska sen käyttäminen tuhoaa luonnonvaraisia koskia ja muuta luonnon biodiversiteettiä. Vihreiden ehdoton tavoite täten onkin saada ihmiset kulkemaan joukkoliikenteen voimin sekä esimerkiksi polkupyörällä. Puolue ajaa ohjelmassaan monimuotoista asumista. Tuo seikka on sikäli aika kummallinen, koska eikös joukkoliikenteen voima perustukin massa-asumiseen? No en minä tiedä. Minähän kuljen autolla töihin, koska en vain yksinkertaisesti jaksa ajaa polkupyörällä 32 kilometriä päivässä valtatiellä. Pitäisiköhän?
Kaikenkaikkiaan Vihreät ovat silti kohtalaisen valveutunut puolue, koska ihminen todellakin tuhoaa oman rotunsa selviytymismahdollisuuksia nykymenolla melko pahasti, mutta kuten huomata saatamme, on senkin teeseissä hiukan ristiriitaisuuksia. Tai sitten, kuten niin monet muutkin puolueet, he yksinkertaisesti pyrkivät vähän liian laajaan kokonaisuuteen. Kuitenkin on melko ymmärrettävää, että moniakaan ihmisiä ei kiinnosta heidän teeseillään näpertely, kun kuitenkin isot pahat valtiot tuhoavat päivässä senkin verran, mitä Vihreät Suomessa vuodessa pyrkivät ympäristöä säästämään. Jostainhan se ajatus tietenkin on lähdettävä, että siinä mielessä ihan positiivista näkymää puolueen toiminnassa on. Kuitenkin vain hiukan tuntuu siltä, että ideologia ajaa logiikan edelle. No, oli miten oli, pientä ympäripyöreyttä on näissä Vihreiden ensialkuun varsin selkeiltä näyttävissä poliittisissa linjauksissa siltikin nähtävissä. Vaihtoehto on kuitenkin aina vaihtoehto.
Vihreät ovat kuin pikkulapset. Joskus sanoutuvat irti vähän kaikesta ja joistakin asioista pitävät kiinni katkeraan loppuun saakka. Kuitenkin niiden reagointi asioihin on aina perin vilpitöntä sekä myöskin melkoisen naiivia. Joskus hyvällä ja joskus huonolla tapaa. Äänestäkää Virh…siis Vihreitä!