Toukokuun viidennen ja kuudennen päivän välisenä yönä siskoni avomiehelle vaihdettiin uusi sydän. Tai tarkemmin ottaen vaihdettiin osa sydämestä. Osa vanhasta sydämestä jätettiin paikalleen ja älkääkä missään nimessä kysykö, että miten moinen on mahdollista. Itse kun aina olen kuvitellut, että sydän on yksi iso lihas, jossa toki on eri osia, mutta ei sitä nyt voi alkaa paloiksi pistämään niin, että se sen jälkeen vielä toimisikin. Kuitenkin niin tekivät.
Joku parka aivokuollut siinä sitten samalla heitti itse henkensä ja se tarkoitti sitä, että R sai itselleen melkoisesti jatkoaikaa omassa elämässään. Oman sydämen toiminta oli jo niin heikkoa, että vatsakrampit olivat ihan päivittäisiä, koska hapenottokyky ei ollut riittävä ja siskoni löysikin avomiehensä monina öinä makaamasta kylppärin lattialta, kun ei päässyt edes ylös. Parin kymmenen rappusen ylösnouseminenkin oli työn ja tuskan takana.
R kävi Oslossa ennen leikkausta monen monituista kertaa tutkimuksissa, joissa selvitettiin seikkoja, jotka voisivat olla riskitekijöitä itse leikkauksessa, eli toisin sanoen, että kestääkö muu terveys operaatiota. Tulivat johtopäätökseen, että kestää ja kun mies pääsi kotiin, soi puhelin jo muutaman tunnin kuluttua, että pitäisi lähteä heti seuraavalla koneella takaisin Osloon. Siskoni oli ymmärrettävästi aivan poissa tolaltaan, varsinkin kun ei voinut heti lähteä mukaan, vaan piti ensin hoitaa juoksevia asioita ja koirakin piti saada jonnekin hoitoon. Ja kun lopulta eipä siitä rakkaasta siskostani siinä paikan päällä kuitenkaan mitään apua olisi ollut. Seuraavan aamun kuulumisia odotellessa, olivat ne sitten mitä ikinä. Ihmiselle sydämen vaihtaminen tuskin koskaan on järin selkeä operaatio ja erinäisten komplikaatioiden mahdollisuus olisi aina olemassa ja riskit muutenkin todelliset.
No, sydän leikattiin siis aika tarkalleen seitsemän kuukautta sitten. Siitä alkoi kuntoutusprosessi ja pistivät miehen polkemaan kuntopyörää jo muutaman viikon kuluttua leikkauksesta. Miltei joka viikko piti käydä alkuun Oslossa tutkimuksissa joskin sitten myöhemmin käynnit harvenivat hieman. Tilanne on nyt se, että siskoni avomies aloittaa työt. Ei toki täysipäiväisesti, mutta hiukan vähemmillä tuntimäärillä. Vähän vaikeahan tuota on uskoa, mutta niin se nyt vain menee.
Miettikääpä omalle kohdalle, että teidät nyt tänään vietäisiin leikkauspöydälle ja teille vaihdettaisiin sydän, ja vielä niin, että osa vanhasta sydämestänne jätettäisiin paikalleen ja liitettäisiin osia toisesta siihen vanhaan. Ja sen jälkeen sanottaisiin, että tästä päivästä lukien olisitte töissä ensi kesäkuun alussa. Mihinhän ihmeeseen tämä ihmiskunta vielä joskus tulevaisuudessa pystyy?