Pääsin tuokio sitten kotiin ja en voi sanoa, että olisi miellyttävintä ajaa autolla näin aamutuimaan paria sataa kilometriä, kun olon on vieläkin joltiseltaankin sen luontoinen, kuin joku olisi ajanut jyrällä yli.
Sehän ei mitään sinänsä meinaisi, jos ei olisi iltavuoro edessä ja ehkä karmaisevinta on se, etten laisinkaan tiedä, mitä siellä minua odottaa. Tai no, pintapuolisesti tietysti tiedän. Kuviohan on iltavuorossa aina sama, mutta työtahti ja tavaran laatu on täysi arvoitus. Perkele jos kukaan ei ole tankannut trukkia valmiiksi, kun saavun, niin alkaa läski tummua. Oma nimittäin.
Kahvia tässä juodaan ja yritetään pyristellä jollain ilveellä tuonne kymmeneen asti iltaan. Oli mukava viikonloppu, mutta veronsa se vaati. Kuten aina, jos hädin tuskin muistaa, että Mollyssakin oltiin joskus puolen kolmen pintaan sunnuntaiaamuna. Somebody shoot me!
No, kyllä tämä tästä. Kiitoksia seurasta kaikille, jotka olivat iltaa kanssani viettämässä. Juttua taas kerran riitti.