Lähdetäänpä kerrankin kronologisesti väärässä järjestyksessä purkamaan asioita. Tein äsken tulevien päivien pöperöt kerralla valmiiksi. 8 litran kattilaan kilo kanan filesuikaleita, pari vokkivihannespussia, pari purkkia tomaattimurskaa ja kolme pussia kiehautettuja nuudeleita, tuoreita jalapeñoja, mustapippuria, juustokuminaa ja ripaus suolaa. Se ruoasta.
Eilen tosiaan saavuin himaan puolen yhdentoista aikoihin ja olo oli melko hyvä, koska siis suoranaista krapulaa ei edes ollut, oli vain lievää väsymystä havaittavissa, vaikka koko päivän olinkin vähän väliä ottanut lyhyitä torkkuja. Ja koska yökin meni vähän liskomeiningillä, oli aamulla viittä vaille kuudelta herätessä aika ikävä fiilis, mutta ei kuitenkaan ihan pahimmasta päästä.
Yhdeltä kun saatiin työparin kanssa duunit valmiiksi ja kävin hakemassa kuittauksen toimiston pojalta, kysyi jamppa, että ”mitä, joko te ootte valmiita?” Olisi tehnyt mieleni todeta siihen, että ”joo, voin mä mennä tuonne pariksi tunniksi vielä venyttelemään pippeliä, että saadaan vähän lisää tunteja, hoida sä vaan niitä varastokirjanpitoja siinä ihan rauhassa.” No, en sitten sentään viitsinyt.
Että sellaista, jos jotain ajatusvirtaa viikonlopusta vielä purkaantuu, niin niistä sitten myöhemmin.
Ai niin, no sen mä vielä tahdon sanoa, että kävin hieman keskustelua mun aiemmin mainitsemani ruusutyön tiimoilta. Olinhan itse hiukan epäilevällä kannalla sen suhteen, että mitä siitä tykättiin, koska kun olin sen aiemmin toissa viikolla postittanut, en saanut sen suurempaa vastausta, tai siis mitään kommenttia ylipäätään lainkaan. Selitys oli se, että oli yksinkertaisesti vain unohdettu. Pitivät kyllä tuloksesta, tai no, ainakin niin mulle väitettiin. 😀 No, kuitenkin siis lopputulos oli sitten se, että mulle ehdotettiin toista työtä, mikä olisi isompi ja muutenkin suuritöisempi. Meinasin ihan suoralta kädeltä sanoa, että ei helvetti, en mä ole mikään taiteilija, oikeasti. Mutta sitten taas kun hetken kuuntelin sitä, mitä multa pyydettäisiin, niin kiinnostuin kovastikin. Joutuisin jopa hiukan käyttämään artistista näkemystäni, jos sellaista oikeasti siis on olemassa, epäilen vahvasti. 🙂
Että sellaista.