Massaa ja mielenterveyttä…

Aamupaino oli 79,7. Vähän olin pettynyt, mutta eipä mitään. Kokeilin huvikseni aamulla, montako leukaa saan vedettyä. Tulos oli kahdeksan, joten olen ihan tyytyväinen. Kuitenkin kun mitä enemmän painoa kertyy, niin…

Aamupaino oli 79,7. Vähän olin pettynyt, mutta eipä mitään. Kokeilin huvikseni aamulla, montako leukaa saan vedettyä. Tulos oli kahdeksan, joten olen ihan tyytyväinen. Kuitenkin kun mitä enemmän painoa kertyy, niin sitä raskaammaksi tuokin muodostuu. Muuten sitten vedin kädet ihan tukkoon. Tietää jo nyt, että huomenna niillä ei tarvitse kovin paljon mitään kahvipannua painavampaa nostella. 🙂

Edessä on oikein mukava perjantai-ilta. Lähdetään kaverin kanssa kuuden jälkeen hakemaan pari tuplahampurilaista yhdeltä grilliltä, mikä ei suotta ole ollut yltiösuosittu jo liki vuosikymmenen, parempia hampurilaisia ei saa ehkä mistään. Ja sitten mä syön itseni ähkyyn ja olen hetken aikaa euforisessa tilassa. Syönnin lomassa olisi tarkoitus katsoa Jadesoturi, joten sillä siis sitä mielenterveydellistä hoitoa. Mässäilyä ja leffaa.

Mutta elokuvat ja tv-sarjat eivät lopu viikonlopulta siihen. Lainasin kaverilta The Last King of Scotlandin, kerta siitä nyt on ollut puhetta ja on se ollut tarkoituskin katsoa jo pidemmän aikaa. Ja toinen, mitä on paljon kehuttu, minkä siis aion katsoa, on Syriana. Ne odottavat todennäköisesti huomenna katsomista. Ja sitten sunnuntain viimeinen, muttei vähäisin ajanviete odottaa mua myös koneella. Mä pääsen vihdoin ja viimein katsomaan Lostin kolmannen kauden seitsemän viimeistä jaksoa, yhteen putkeen tietenkin. 😀 Hitto se on kyllä kipeä sarja, niiden kirjoittajien täytyy olla kyllä vähän mielipuolia, mutta kieltämättä myöskin nerokkaita.