Miksi ihmiset ovat niin vaitonaisia? Miksi sanotaan, että ”mennään bilettämään”, jos kuitenkin tahdotaan sanoa, että ”jos tulet, niin tahdon tutustua [i]juuri[/i] sinuun”? Miksei sanota niin, kuin oli tarkoitus sanoa?
Miksi vihjaillaan ja vitsaillaan? Tai vitsailemalla vihjaillaan? Tai mikä pahinta, miksi vitsailemalla vihjaillaan, eikä millään tapaa tuoda ilmi sitä, onko kyseessä pelkkä vitsailu? Miksi ihmiset eivät tuo ajatuksiaan esille todella?
Miksi ihmiset menevät toistensa ohi kuin iltapäivän junat Helsinki-Joensuu-radalla? Vaikka kuitenkin molempien oli mielestään tarkoitus törmätä?
Miksi molemmat todella epäröivät? Miksi kumpikin miettii, mitä toinen ajattelee?
Siksi, että toinen ei lopulta voi tietää, mitä toinen ajattelee. Siksi, että toinen ei voi tietää, oliko toisella tarkoitus törmätä, vai oliko kyse lopulta vain puhtaasti mielenkiinnosta kivaa tyyppiä kohtaan.
Siksi, että vitsailu on helppo tapa keventää tunnelmaa. Ja mikä pahinta, vitsailu on helppo tapa keventää tunnelmaa, jossa kuitenkin tahtoisi sanoa jotain konkreettista.
Ja siksi molemmat epäröivät, koska kumpikaan ei ole kuin [URL=http://www.city.fi/yhteisot/blogi/avatar/102069/]koira[/URL]. Siksi ihmiset ovat vaitonaisia. Ja siksi ihmiset sanovat, että he tahtovat bilettää, vaikka he todellisuudessa tahtoisivat sanoa, että ”tahdon tutustua [i]juuri[/i] sinuun”.
Mistä moinen avautuminen? Siitä kai, että en siis ole koira. Nyt on diibadaaballe luotu piste. Tästä on hyvä jatkaa.