Olen viimeisten parin vuoden aikana ollut välillä hieman huolissani parhaan ystäväni elämäntavoista ja tarkemmin ottaen päihteidenkäytöstä ja vielä tarkennettuna alkoholinkäytöstä. Onhan noita päihteitä monenlaisia.
Minä olen elämäni aikana nähnyt melko paljon alkoholismia ja sen aiheuttamia lieveilmiöitä sekä myöskin muuta päihteiden väärinkäyttöä. Huumausaineita olen nähnyt jos jonkinlaista sortimenttia ja tietyllä tapaa juurikin siitä syystä, että olen niitä nähnyt ja myöskin nähnyt, mitä ne voivat aiheuttaa ihmisille, oli itselleni jo melko varhaisessa iässä täysin selvä asia, etten itse koske mihinkään muihin aineisiin kuin alkoholiin. Toki pilveä poltin yhden käden sormien verran, mutta siitäkin luovuin lopulta kokonaan, kun en ikinä käsittänyt sen fysikaalista funktiota.
Isäni vasta tällä viikolla minulle viimeksi totesi sen, että hänellä on alkoholiongelma. Veljeni on alkoholisti ja myöntää sen avoimesti. On käsittääkseni ollut kuivilla nyt liki puolitoista vuotta. Yksi sedistäni sekä ainoa enoni kasvavat molemmat koiranputkea alkoholin vuoksi. Kumpikaan heistä ei kuollut välittömästi alkoholiin, mutta välillisesti kyllä. Setäni kuoli veritulppaan telottuaan itsensä ensin humalassa ja enoni sammui tupakka kädessä sänkyyn ja paloi talon mukana.
Paras ystäväni tänään minulle tuossa yömyöhään totesi mesellä, että hänen pitäisi kaiketi lähteä hakemaan antabuskuuri, koska alkoholin käyttö ei todellakaan pysy enää lapasessa. Olin täysin samaa mieltä. En sitä suoraan hänelle sanonut, mutta yhteisymmärryksemme oli täysin selvää. Kumpikin tiesi, että olimme yhtä mieltä asiasta. Tälle parhaalle ystävälleni on vain ilmeisen vaikeaa ottaa sitä lopullista askelta, jossa todella niitä lääkkeitä itselleen hakisi.
Koska silloin kun ihminen myöntää itse itselleen, että hänellä on alkoholiongelma, tarkoittaa se samalla myöskin luopumista kokonaan jostakin aineesta, joka aiheuttaa tietyssä määrin edelleen myöskin mielihyvää. Rationaalisesti ihminen kyllä tietää, että siitä aineesta ei synny hänelle mitään hyvää, mutta silti, onko siitä muka luovuttava kokonaan? Se on äärettömän iso ja vaikea tapahtuma. Jokainen, joka on joskus lopettanut tupakoinnin, tietää kyllä. Alkoholi ei tässä mielessä eroa tupakasta millään tavoin.
Itselläni ei ole koskaan ollut ongelmaa alkoholin kanssa, mutta olen varsinkin nuoruusvuosinani pohtinut paljonkin sitä, että voisiko minusta tulla joskus alkoholistia, koska kuitenkin lähipiiristäni alkoholiongelmaisia paljon löytyy. Tietyllä tapaa olen iloinen siitä seikasta, että sitä asiaa aikanaan paljonkin pohdiskelin, koska se taatusti muutti suhtautumistani tuohon kuningasjuomaan jo tuolloin. Edelleen juon joskus viinaa, yleensä olutta, mutta kaikki tyynni juon silti, enkä aio koskaan lopettaa täysin. Miksi lopettaisin, kun keskimääräinen tahti itselläni tätä nykyä alkoholin juonnissa on ehkä noin kerran kuussa.
Ystäväni menee huomenna tekemään töihin jotain paperihommia ja lupasin hakea hänet sieltä, kunhan heräilen. Sen jälkeen aion ottaa selville hänen kanssaan, millä aikataululla a-klinikalta saa antabuskuurin. Minä olen nähnyt, kun itselleni hyvin läheinen ihminen on juonut altaan niin firman, oman asunnon, auton ja käytännössä kaiken irtaimistonkin. Aion katsoa, että enää paras ystäväni ei sitä tee. Seison sitten vaikka päälläni hänen kanssaan. Olemme tunteneet 5-vuotiaasta. Se tekee 23 vuotta.