Yhdysvaltojen kansa on äänestänyt ja lopputulos on selvillä. Valkoiseen taloon kävelee tammikuussa musta mies. Mitä se merkitsee kenenkin kannalta?
Barack Obama ilmestyi valtakunnalliseen politiikkaan vasta jokunen vuosi sitten ja niistä lähtökohdista katsoen on perin merkittävä seikka, että mies nousi jo nyt presidentiksi. Toki joku voisi sanoa, että se on merkittävää, että afroamerikkalainen ylipäänsä nousi presidentiksi, mutta vaikuttavamman tästä tekee se seikka, että neljä vuotta sitten demokraattien puoluekokouksessa aloitellessaan puhettaan, harva yhdysvaltalainen edes tiesi, kuka Barack Obama on. Hänhän on ensimmäisen kauden senaattori.
Ja myöskin viimeisen. Harvemminhan presidentiksi valittu henkilö missään päin maailmaa enää palaa oman maansa poliittisessa järjestelmässä alemmalle portaalle, vaikka poikkeuksiakin tietysti ihan lähihistoriastakin löytyy. Ei tarvitse kuin katsahtaa rajan yli itään. Mutta kaikki tyynni, Yhdysvallat ovat valinneet itselleen uuden presidentin, jonka ulosanti on edeltäjäänsä nähden tyystin erilainen ja ihan kautta historiankin katsottuna melko sujuva ja intellektuelli. Harvardin käynyt lakimies ja samaisen yliopiston oman lehden historian ensimmäinen musta päätoimittaja on nyt Yhdysvaltojen historian ensimmäinen musta presidentti.
Se, millä tavoin tämä historiallinen valinta vaikuttaa todella maan sisällä vallitseviin rotujen välisiin seikkoihin, on ainakin minulle liian vaikea pala kirjoittaa. Koska en ole uuden mantereen rotukysymyksiin koskaan niin suuresti perehtynyt. Ainoastaan tiedostanut sen, että maassa edelleenkin on olemassa punaniskoja ja liberaaleja ihmisiä, joilla molemmilla ryhmittymillä on omat periaatteensa myöskin rotukysymyksissä. Kai voisi tähän seikkaan lyhyesti vain sitten todetakin sen, että kerta rotukysymyksestä pitää edelleen puhua, on se silloin myöskin olemassa. Onhan tuolla valinnalla ainakin symbolinen merkitys, jos ei muuta.
Yhdysvallat on, Kiinan ja muun Aasian voimistuessa, edelleen maailman talouden veturi ja jokainen, joka vähääkään asioita seuraa, on saanut nähdä tämän veturin nyt yskivän todella. Surullisenkuuluisien Sub Prime – lainojen myötä maa on ajautumassa todella pahaan rahoitusmarkkinoiden ja sitä myöten reaalitalouden kriisiin. Tai siellä se jo on, vain todelliset seuraukset eivät vielä lähellekään täysin ole realisoituneet.
Tähänhän tuleva presidentti otti vahvasti kampanjassaan kantaa ja vakuutti, että valtio aikoo tehdä järjestelmän, jolla pystyttäisiin avittamaan pahimmissa tilanteissa olevia asunnonomistajia. Valittiin pallille kuka hyvänsä, ei Barack Obamakaan ihmeisiin pysty ja valitettavasti Yhdysvaltojen talous tulee vielä kokemaan kovia. Mutta ajan kanssa se kääntyy kyllä nousuun ja nyt valittu presidentti avustajineen mahdollisesti pystyy luomaan sellaista talouspolitiikkaa, joka avittaa maan talouskasvun käyrää ylöspäin niin hyvin kuin se vallitsevassa tilanteessa ylipäänsä on mahdollista.
Bushin aikakaudella tuloverotusta laskettiin jatkuvalla syötöllä ja maan talous oli alijäämäinen vuosikaudet. Maa lähti soitellen Irakiin ja kyseinen sotilasoperaatio on kohta maksanut saman verran kuin mitä valtio nyt myönsi rahaa tukipaketissaan pankeille. 700 miljardia dollaria. Tietysti ajan saatossa sotiminen on maan taloudelle ollut osittain myöskin tulonlähde, koska maassa on paljon sotateknologiaa valmistavia yrityksiä. Mutta tyhmempikin käsittää, että tuon rahasumman allokoiminen julkisen talouden sekä kotitalouksien tilanteiden parantamiseen olisi ollut maan kansantaloudelle parempi asia.
Menetettyä ei saa takaisin, joten sitä on turha itkeä. On mielenkiintoista katsoa tulevia vuosia ja nähdä, millä tahdilla Obama aikoo sotilaansa Irakista kotiuttaa. Projektin tavoite tuskin toteutunee kunnolla koskaan, joten kannattavampaahan ne sieltä on pois vetää. Jos maahan olisi valittu vielä toinen punaniskapresidentti suoraan Bushin perään, oltaisiin siellä suossa todennäköisesti ryvetty vielä pitkään ja syvällä. Mutta ylpeän patrioottisesti ja jääräpäisesti.
Yhdysvaltojen presidentin valinta on suomalaisen kannalta monin tavoin melko yhdentekevä juttu. Jos sillä meidän kannaltamme on jonkun mielestä merkitystä, että soditaanko Irakissa tai Afganistanissa, niin sitten sillä on. Tietysti onhan sillä jotain merkitystä, mutta lopulta ainoa asia, joka meidän jokapäiväiseen leipäämme vaikuttaa, on Yhdysvaltojen talouden elpyminen. Tätä tietysti sotien vähentäminen edesauttaa, joten tällä tavoin voidaan vetää viiva Irakin ja meidänkin välillemme, jos niin välttämättä tahdotaan.
Toivon, että Barack Obaman kausilla Yhdysvaltojen talous todella kääntyy takaisin nousu-uralle, koska se suoraan vaikuttaa meidänkin talouskasvuumme. Se on lopulta ainoa asia, jolla on minulle henkilökohtaisesti merkitystä tässä koko nyt tapahtuneessa historiallisessa asiassa. Valehtelisin, jos väittäisin, että sillä mitään suurempaa väliä minulle on, että minkä värinen kaveri siellä valkoisessa talossa oikein istuu. No okei, ei ehkä kuitenkaan [url=http://www.youtube.com/watch?v=GSISHyCVdd0]tämän[/url] näköinen.