Viimeöisestä nimittäin? Aamulla jo ajattelin, että joo, mutta nyt tuntuu taas siltä, että ei. Ihan helvetin sama. Olenko mä katkera? Olen. Olenko mä nyt vittuuntunut? Olen. Olenko ärsyyntynyt? Olen. Onko mulla aihetta siihen? Ei varmaankaan, mutta koska tunne ei tottele järkeä, niin nyt on vain näin.
Ja kyllä mä tiedän, että tämä menee ohi vielä ajan kanssa, mutta edelleenkään se ei juuri nyt lohduta. Jotenkin mä alan kohta epäillä ihan kaikkea, mitä olen joskus pitänyt aitonakin asiana. Mä epäilen varmasti kohta jo omiakin tuntemuksiani ja lopulta alan kohta miettiä, että josko vain tosiaan pistäisi liinat kiinni.
Viime yönä kun joku kirjoitti siitä, että miten ihmiset elävät ihmissuhdeasioissa käsijarru päällä ja kärsivät siitä, kun se kärsimys, mikä syntyy siitä, että pettyy, on kuitenkin helpompaa kuin se loputon eläminen kuorensa sisällä. Joo, no olen samaa mieltä edelleen kyseisen kirjoittajan kanssa, mutta nyt kait olisi vain helpompi kun saisi jotenkin pyyhittyä ihan kaiken tunneskaalan pois ja olisi vain. Mä taidan kyllä kokeilla. Ja on kyllä ihan turha tulla sanomaan, että elä tee niin, koska tulen vain kyyniseksi. Joojoo.
Vittu mua vituttaa!! Mä meen pois.
Ai niin ja ehkä mulla on taas huomenna jo toinen fiilis, mutta eipä auta nyt.