Kirjoitin tuossa, joku hetki takaperin, että mä en oikein saa mitään yhteistä puhuttavaa aikaiseksi mun faijan kanssa. No, se juuri tuossa hetki sitten soitti hirveessä änkyräkännissä ja kyseli kyytiä himaan. Mä sanoin, ettei mulla ole autoa juuri nyt, joten en voi auttaa. Mä tiedän, että se sen naisystävä lähti kait viime yönä takaisin Sveitsiin ja faija on menossa sinne perässä ilmeisesti jonkun viikon kuluttua. Sehän kun on työttömyyseläkkeellä, niin eipä sillä täällä mitään ole. Tai no, kait sillä voisi olla ja en nyt sano, etteikö sitä kiinnostaisi omat lapsensa. Mä kun en tahdo, että kukaan ymmärtäisi väärin, että se on jotenkin välinpitämätön. Tai no, ei se nyt järin paljoa kyllä kiinnitä huomiotakaan meihin muihin, mutta siis se kun on vain jotenkin niin säälittävä. Mä en tiedä, mulla tulee vain niin saatanan surullinen olo. Ja varsinkin taas, kun se nyt sitten näköjään antoi itselleen luvan alkaa ottamaan häppää kun nainen on poissa silmistä. Ihan sama. Toivottavasti nyt sentäs on muuten tyytyväinen elämäänsä, mä en jaksa sen enempää sitä ajatella. Ja sekin sitten tekee surulliseksi, koska kuitenkin vielä joskus teininä faija oli mulle hyvinkin tärkeä ihminen.
