Mua vaan itkettää. Huvittavaa on se, että mä ihan itse provosoin itseni tähän fiilikseen ja nyt tiedän, ettei tämä tästä katoa vielä tänään mihinkään.
Sossupornoa kerrankin, kun myönnän, että en mä oikeasti ole lainkaan niin vahva kuin ehkä voisi kuvitella. Vittusaatana mä vihaan tätä olotilaa ja sitten mä itkenkin taas lisää.
Ja kun tosiaan olisikin vain siitä kiinni, että nyt on sunnuntai, viikon paskin päivä, mutta kun ei. Se, miten mä nyt itseni tähän provosoin, on ihan toisarvoinen seikka vaikka osansa ehkä muillakin tekijöillä kuin vain omilla aatoksillani on, mutta hyvä mä näköjään olen taas onnistunut vääntämään asiat ihan päin persettä pienessä päässäni.
Mä aina ihmettelen sitä, että miten jokut ihmiset niin paljon puhuvat siitä, että tarvitsisivat läheisyyttä. Tavallaan ihmettelen edelleen, kyllähän ihminen nyt itsekseen pärjää. Pärjää joo, mutta juuri nyt voisin olla eri mieltä yleisen linjaukseni kanssa. *paljon kirosanoja*
Sieluni kaipaa ravintoa,
ja kehoni huutaa lepoa,
mutta pelkkä katse,
voisi ravita riittävästi.
En uskalla edes kuvitella,
miten virkistyisin,
jos se kaipaamani katse,
olisikin kosketus.
Kauan siinä menikin. Onneksi huomenna on ihan uusi päivä ja siinä on jopa yksi yö välissä. Eli eiköhän tämä tästä, taas. Pitäisköhän kohta tarkistuttaa hormonitasot, kun käytös alkaa pahasti vaikuttaa estrogeenipainotteiselta. *lisää kirosanoja*