Michael Phelps on kaikkien aikojen olympiaurheilija, näin on todettu jo monen monituista kertaa. Näinhän tietysti on, kun katsotaan voitettujen kultamitalien määrää. On sanottu, että Phelps on täysin ylivertainen uimari. Tämäkin on melkoisen helppo todeta paikkansa pitäväksi, koska mies ui kahdeksan mestaruutta(joista toki kolme viestimestaruuksia) ja seitsemän uutta maailmanennätystä. Matti Rajakylä sanoi taannoin radiohaastattelussa että Phelps on maailman kovin urheilija. No, Matilla on tietysti puheissaan hiukan uimarilisää. Pitäähän se omaa lajiaan korostaa, täysin ymmärrettävää.
Istuin reilu tunti sitten television ääressä ja katselin Pekingin olympiakisoja. Alkamaisillaan oli yleisurheilun ehkä odotetuin laji. Radan puolikkaasta tuli odotetuin laji heti sen jälkeen, kun Jamaikan Usain Bolt oli muutamaa päivää aiemmin juossut täysin suvereenilla suorituksella sadan metrin uuden ME:n. Tuon juoksun jälkeen ensimmäinen ajatus oli mielessäni se, että rikkooko Bolt Michael Johnssonin täysin epäinhimillisenä pidetyn kahdensadan maailmanennätyksen.
Ilmassa oli sähköä. Jopa YLE:n kommentaattori uskalsi todeta, että ei juoksussa taida olla kyse siitä, kuka matkan voittaa. Kyse olisi vain siitä, mikä tulee olemaan Boltin voittoaika. Olin itse täysi varma, että jos ei uutta maailmanennätystä syntyisi, niin taatusti kaikkien aikojen toiseksi kovin aika kuitenkin ja varmasti mentäisiin lähelle Johnssonin Atlantassa juoksemaa aikaa 19:32. Mutta ei, ali mentiin. Niukasti, mutta ali kuitenkin ja miettikääpä, metrin vastatuuleen! Bolt todellakin oli nimensä veroinen.
Olen aina ollut kova penkkiurheilija ja yleisurheilusta pidän erittäin paljon. On toki paljon muitakin mielekkäitä lajeja, mutta jollain tapaa tiettyjen yleisurheilulajien täydellinen yksinkertaisuus ja brutaalius vain vie voiton kaikista muista. Kun miehet ovat vierekkäin lähtötelineissään ja ainoa keino, millä toisen voi voittaa, on vain juosta kovempaa kuin muut, on kyseessä jotain primitiivistä. Sellaista, mitä mikään välineurheilu ei koskaan tule saavuttamaan. Ja tänään Bolt oli niin ylivertainen, että tuon kaltaisia näytöksiä harvoin näkee.
Michael Phelps kauhoi monen monituista mestaruutta 50 metrin altaassa. Nimenomaan kauhoi. Ja liukui ja sätki ja potki. Minä en missään nimessä väheksy miehen suorituksia, eihän niitä kukaan voi väheksymään ryhtyä. Phelps on taatusti yksi kovimpia urheilijoita kautta aikain, mutta silti, jos erilaisia uintilajeja ja matkoja ryhdytään luettelemaan, voitaisiin aivan hyvin pistää Bolt juoksemaan myöskin 150 ja 250 metriä sekä juoksemaan ne etu- ja takaperin ja ehkä myöskin yhdellä jalalla hyppien. Tai sitten voitaisiin juosta sata ja kaksisataa metriä, mutta samalla käsillä huitoen eri suuntiin, vain mielikuvitus voisi olla rajana.
No, lopulta tällaisten asioiden vertaileminen ei kuitenkaan ole mielekästä. Minä kuitenkin näin tänään ehkä kovimman urheilusuorituksen, mitä olen koskaan eläessäni tähän mennessä nähnyt. Lohduttavinta tässä tilanteessa on se, että jos Usain Bolt vain pysyy terveenä, tulen täysin varmasti näkemään samalta mieheltä vielä kovempia urheilusuorituksia tulevien vuosien aikana. Eipä minulla muuta.
[URL=http://areena.yle.fi/toista?id=1441600]Onko se liian kova?[/URL]