Eilen kellon ollessa miltei tasan kuusi, kaverini, joka oli tullut Helsingistä tänne kesäloman viettoon, kyseli, että josko lähtisin kuskiksi. Mietin, että mistäs nyt tuulee. Mukaan tulisi kolme muutakin vanhaa kaveriani. Suuntana oli Kotka ja meripäivät. Mikäs siinä, ajattelin ja sanoin, että eikus sinne siis. Mulla ei ollut intressiä alkaa juoda viinaa ja lopulta kun tiedän kaverini, niin tuon kaltaisen reissun juoppokuskina oleminen on vielä ihan siedettävää. Ovat kännissä yllättävän helppoja tapauksia.
Kotkassa käytiin siis ja ensin piti ahtautua jonnekin Hovinsaaren baariin nimeltä Itämeri. Melkoinen räkälähän se oli. En vieläkään täysin käsitä, että mikä idea sinne oli mennä. Sitten paineltiin keskustaan ja katseltiin vähän aikaa kävellen menoa kun jonkin puiston(olisikohan ollut Sibelius-puisto?) oli valloittanut armeijallinen pussikaljaa juovia teinejä. Hetken siinä käveltyämme tie vei johonkin armottoman karseaan ”yökerhoon”. Ei mitään muistikuvaa paikan nimestä joka varmasti kertoo kaiken paikan tasosta. Sen jälkeen tuli vielä pari muuta kuppilaa. Joku sporttipubi ja sen vieressä ollut joku vähän siistimpi kuppila.
No, kello näytti puolta kahta kun jätkät alkoivat puhua, että nyt jos starttaisi auton, niin ehtisi vielä Mikkeliin ennen kuin yökerhoissa tulee pilkku. Itselleni se oli se ja sama. Mulla ei ollut kuitenkaan töitä seuraavana päivänä eli tänään ja sanoin, että minun puolestani. Totesin sitten siihen, että ajetaan mun puolesta vaikka Ouluun. No, arvatkaa minne me ajettiin?
Kotkan ulosmenoväylän vieressä olevalta mäkkäriltä piti käydä hakemassa purtavaa ja kun sapuskat oli syöty niin kello näytti muistaakseni paria minuuttia vajaa kaksi kun koko konkkaronkka oli valmiina valloittamaan Oulun. Voi jeesus, ajattelin, mutta eipä mitään. Edelleen mulla oli aivan äärettömän kivaa. Sitäpaitsi kun alla oli kaverin liisattu työsuhdeauto, 1,8-litranen turboahdettu Audi A4 kaikilla herkuilla, vakionopeudensäätimet, kuusi manuaalivaihdetta, luistonestot sun muut ja alusta kuin unelma, niin mikäjottei. Äkkiähän tuo yksi pieni matka Ouluun taittuu.
No, sitten selvisi miltei heti lähdettyämme, että pari kaveria porukasta haluaisi kyllä vain himaan. Tai yksi alkoi hannaamaan tosissaan ja sitten kun totesin, että pakkohan se on jätkä käydä heittämässä himaan vaikka vähän matkaan tuleekin mutkia, niin toinen ystäväni sitten totesi, että ei kunto kestä kun oli jo edellisenä iltana ottanut ihan täyslaidallisen ilolientä. No, me päätettiin kuitenkin kolmestaan jatkaa matkaa. Kotka-Lappeenranta-Mikkeli-Kuopio-Oulu. Kympin jälkeen aamulla oltiin perillä ja alettiin tsuumailla nähtävyyksiä. Jätkät olivat välillä kyydissä nukkuneetkin, mutta vaikken ollutkaan nukkunut silmäystäkään koko yönä, ei itseäni kyllä juurikaan väsyttänyt.
No, alkuaan tarkoitus oli, että minähän sen auton olisin takaisin ajanutkin, mutta tulikin hiukan sitten suunnitelmiin muutoksia. Nämä kaksi sankaria päättivät selvittää ainakin toinen päänsä ja kävivät puhalluttamassa itsensä laitoksella ja totesivat, että voisivat kääntää nokan kohti Ruotsia. En ole sittemmin vielä soitellut sinne suuntaan, mutta kova oli uho, että jos vaikka Köpiksessä tai Amsterdamissa asti kävisi pyörähtämässä. Itsehän olisin siltä seisomalta lähtenyt mukaan, jos ei huomenna olisi töitä, mutta kun on niin ei. No oli kyllä puhetta jo eilen illalla, että koska on hyvin mahdollista, että itselläni on ensi kesänä pidempi loma ja ehkä sen verran rahaakin, että homma onnistuisi, niin voisi tehdä homman uusiksi, vaihtovuoroin ajaen toki. 😀 Itse reissuhan ei lopulta kovin kalliiksi tulisi, kuten ei nytkään, kun kaverin työnantaja maksaa bensat ilman limiittejä. 🙂
Niin, milläs mä nyt sitten tulin pois? No, katseltiin siinä hetki ja sanoin, että junalla pääsisi vielä ja sopivasti voisin kyllä vetäistä kunnon päiväunet, koska tosiaan on tuo nukkuminen jäänyt melko vähälle. No, nukuinkin sitten varmaan miltei viisi tuntia matkalla Oulusta Helsinkiin, tai Tikkurilaan, jos nyt ihan tarkkoja ollaan. Siitä sitten nokka kohti kotia ja tässä ollaan.
Itsehän olen aikanaan tehnyt samanmoisen reissun erään toisen kaverini kanssa vuosia sitten, kun otimme kaverin auton ja ajoimme Kööpenhaminaan yhdeksi yöksi, vedimme niinsanotusti perskännit ja tulimme seuraavana päivänä pois. Mä rakastan tällaisia reissuja. Ei mitään sen ihmeempää suunnitelmallisuutta, jos vain saumaa on jotain toteuttaa. Lisää näitä. Joskin seuraavan kerran aion kyllä itse istua takapenkillä ja juoda sitä bisseä. 🙂
Oli muuten sinänsä myös hyvä reissu, että sain vähän selviteltyä päätäni. Siis ihan henkisellä tasolla ja taisin ainakin jollain tasolla todeta itselleni, että tietyt asiat, mitkä ovat jotenkin ainakin lievästi vielä olleet hartioillani, ovat nyt kyllä todellakin menneitä asioita. Tähän nyt vaikuttaa moni juttu, mutta ei niistä sen enempää. Toki on vielä monta asiaa, mitkä ovat keskeneräisiä, mutta ne ovat varmasti vähän tuoreempaa päivämäärää ja niihin ei kait oikein toimi kuin aika, mutta sanon yhden asian.
Se sen yhden Kotkalaisen baarin, minkä nimeä en kyllä kirveelläkään muista(taisi olla sen sporttipubin vieressä), tarjoilijatyttö vei pojalta jalat alta. No, kaitpa noita naisia nyt vastaan tulee vuodesta toiseen, mitkä säväyttävät, että mikäs siinä nyt niin ihmeellistä mukamas on? No, miettikääpä sitä. 🙂