Monesti tämän kaltainen lauantai voisi olla aivan ylettömän tylsä. Mulla ei ole edes mitään sellaista syötävää, millä voisi aivojaan helliä. Olen syönyt päivän aikana vain kasan banaaneja ja maitorahkaa ja ananasta sekä proteiinijauhetta. Tosi hemmottelevaa. Toisaalta keho tykkää ja naama varsinkin. Ei tarvitse yleensä kovin paljon mitään rasvaista syödä, niin jo se puskee ulos jostain päin naamataulua.
Illan ohjelmassa olen vain värjännyt lettiä. Tai tarkemmin ottaen olen ottanut siitä väriä vain pois. Huomen aamulla pitää vielä jatkaa, kun vanha väri, minkä laitoin pari viikkoa sitten, ei tunnu kovin hyvin lähtevän. Samaa vanhaa toki sitten laitan vielä lisää huomenissa, kun siis tarkoitus oli tehdä tästä letistä kaksivärinen. Tähän hiusten määrään kun ei onneksi yksi väripaketti uppoa, jos vain viitsii vähän säästää. Kuvia odotellessa ja silleen.
Mutta siis ei ole lainkaan tylsä fiilis. Ihmettelin sitä tuossa itsekin äsken, koska monesti niin kyllä olisi. Ensinnäkin se, että ei ole oikein mitään virikkeellistä toimintaa, on jo paha juttu. Mutta monesti se vielä hoituisi plussan puolelle jos siis olisi jotain skeidaa, mitä voisi ahtaa naamariinsa, mutta kun nekin nyt puuttuvat.
Totesin itselleni, että jollain tapaa nyt on vain melko seesteinen olo. Tietyllä tapaa tällaista oloa ei ole ollut pitkiin aikoihin ja syynkin sille tiedän. Tietyt asiat, mitkä ovat syksyllä tehtyjen valintojen myötä syntyneet, ovat kyllä rauhoittaneet mieltäni. On jollain tapaa paljon varmempi fiilis kuin ehkä vuosikausiin. En ihan tarkkaan osaa edes itse sanoa, että mistä on varmempi fiilis. Ehkä ihan vain ylipäätään siitä, että tästä elämästä vielä tulee jotain joku päivä. Aikanaan kun kärsin masennuksesta, olinkin hetken aikaa omassa päässäni ihan varma, että elämästäni ei tule enää ikinä yhtään mitään. Tottahan se tietysti ei ollut, mutta se ajatus oli jotain aivan hirveää ja se vain lisäsi sitä masennusta silloin. Nytkin on paljon asioita, mitkä ovat epävarmoja ja sinällään voisivat aiheuttaa paljon päänvaivaa, mutta eivät vain nyt aiheuta. Jollain tapaa osaan, ainakin juuri nyt, vain ottaa vähän rennommin. Huolta huomisesta pitää toki kantaa, mutta rajansa kaikella.
Viikon päästä on ensimmäinen reissu ja siitä muutama päivä ja laivalle. Niitä nyt tässä odotellaan ja vain myhäillään ja ei oikein millekään. Elämälle ihan yleensä, vaikken yhtään vielä edes tiedä, mitä se tuo tullessaan. Kuitenkin tiedän, että se on takuulla jotain parempaa, kuin mitä elämäni on ollut viime vuodet. Se on jo melko hyvä ajatus se.