Oho…

Josko mun unirytmi jo nyt olisi päässyt uomiinsa. Vedin äsken 45:n minuutin ”päikkärit” ja nyt on sopivan väsynyt olo, mutta ei sellainen, että simahdan näppikselle, joka oli siis ennen tuota…

Josko mun unirytmi jo nyt olisi päässyt uomiinsa. Vedin äsken 45:n minuutin ”päikkärit” ja nyt on sopivan väsynyt olo, mutta ei sellainen, että simahdan näppikselle, joka oli siis ennen tuota unihetkeä. Todennäköisesti saan jonkin ajan päästä kuitenkin ihan hyvin unta, taas herätäkseni töihin 5:25. Salille en ole mennyt ja en kyllä ole ihan varma, että menenkö koko viikkona, varsinkin kun salikortti menee juuri umpeen, niin voisin senkin uusia vasta ensi viikon alussa. No, saas nyt nähdä.

Kaikenlaista on pyörinyt päässä siis silloin reissun päällä ja sen jälkeenkin ja tänäänkin mietin asioita ja päähäni pälähti toinen toistaan kummempia ajatuksia tulevaisuuteni suhteen. Eräs ajatus houkutteli melko voimakkaasti, se koski muuttamista. No, saas nyt nähdä. Tulin vain tänään jotenkin sen kaltaiseen tulokseen, että olisin melko valmis muuttamaan jonnekin toisaalle jos vain olosuhteet sen jollain tapaa sallisivat. No, sehän nyt ei ole noin yksinkertainen juttu tosiaankaan, mutta pitää kyllä tosiaan ajatella asiaa. Mikäänhän ei minua kovin suoraan tänne sido, mutta tiettyjä käytännön seikkoja on toki, jotka eivät tee ajatuksesta aivan toteuttamiskelpoista tuosta vain.

Jännä juttu, miten tämä nyt tuli mieleeni ja tosiaan miksi pohdiskelin ja maistelin sitä fiilistä, mitä siitä syntyisi, juuri nyt. Siihen on varmasti syynsä, mutta niistä joskus toiste. Muuten en sano mitään muuta kuin sen, että mulla hajoo polla. Miksi ihmisen pitää olla kerralla täysin yksin pitkiä tovia ilman minkään sortin yhteydenottoja ja sitten kun kerrankin joku tosiaan ilmaisee allekirjoittaneeseen kiinnostuksensa, ropisee niitä ihmisiä ei yhtä, ei kahta, eikä edes kolmea vaan neljä! Ja naurakaa vaan, että onpas siinä jätkällä tosi kova kohtalo. Mua kun ei naurata yhtään, kun pää on ihan sekaisin.

Ja olisi vaikka mitä muutakin sanottavaa, mutta nyt ei vain taida jaksaa. Perkele mulla hajoaa pää ja kunhan on ensi maanantai, jolloin mulla on seuraavan kerran päivä ilman töitä, mä taidan tosiaan nukkua. Meinasin ensin sanoa, että vedän perseet, mutta vaikka mulla tosiaan onkin se kastemadon muisti alkoholin juonnin suhteen, niin nyt kyllä pidän kiinni sanoistani ja en kyllä ota yhtään tippaa ennen joulun pyhiä ja toivottavasti en liiemmin silloinkaan.