Ei jaksa mitään. Makaan sängyllä läppäri sylissä ja sivusilmällä katselen televisiosta lätkää. Kahvi tippuu Moccamasterissa, mutten ole ihan varma, jaksanko vääntäytyä keittiöön asti kaatamaan sitä kuppiin. Jääkaapistakin pitäisi maito ottaa. Raskasta.
Väsymyksen tilaan toki vaikuttaa se, että en ole varmaan yhtenäkään viimeisistä kolmesta yöstä nukkunut viittä tuntia enempää. Ihan hyvin olen kyllä pärjäillyt vähemmilläkin unilla, joskin tiedostin koko ajan sen, että perjantai lähestyy ja huomen aamulla saa nukkua pitkään ja kyllä myöskin niin aion tehdä, vaikkei se kyllä juurikaan aikomista vaadi.
Väsymyksen tilaan vaikuttaa hieman myöskin se, että tänään varmaan tein jonkinasteisen oman ennätykseni duunissa. Päivä oli ihan vetelää puurtamista, kunnes tunti ja vartti ennen päivän päätöstä tuli työnjohtaja kysymään, että näinkö me tahdottaisiin purkaa yksi [URL=http://www.mackaycontainers.com.au/container%20Assets/40foot.jpg]nelikymppinen laivakontti[/URL], mutta jos sen haluaisimme purkaa, pitäisi se myöskin olla ajoissa valmis, koska ylitöihin eivät vakkarit halua jäädä. Toisin sanoen, jos menee haukkaamaan liian ison palan, niin siitä myöskin sitten kuullaan.
Mietin noin kaksi sekuntia ja totesin, että ei muuta kuin hihat heilumaan. Purettiin duunikaverin kanssa sitten 40-jalkainen kontti niin, ettei mitään tolkkua. Tunti ja kymmenen minuuttia aloituksesta, kun oli kontti tyhjä ja paperit sisällä. Olisi mennyt hiukan nopeamminkin, mutta kun meidän trukkikuski hyllytti hitaammin, kuin mitä me saatiin lavoja aikaiseksi! No, eipähän tarvitse edes miettiä, että menisikö sitä hommaamaan salikorttiin lisää virtaa. Rasva palaa ja silleen. Kukaan ei pakottanut, joten joku voisi sanoa giganttityyliin, että tyhmä. Joo, joskus on ihan kiva vain, kun tekeekin jotain.
Mutta siis nyt ei tänään tarvitse tehdä muuta kuin maata ja simahtaa jossain vaiheessa. Jos minä nyt sitten kuitenkin jaksaisin hakea sitä kahvia. Tsempatkaahan vähän.