Paras päivä aikoihin. Huvittavinta tässä on, että ei oikeastaan minkään vuoksi. Tai tavallaan kyllä, kun kävin äsken ostamassa gigan verran lisää muistia läppäriin ja kantolaukun sekä kävin kirjoittamassa uuden työsopparin. Myöskin samalla minulle selvisi, että sain tiliä enemmän kuin kuvittelin. En edelleenkään aivan täysin ymmärtänyt, että mistä syystä, mutta pomon mukaan homma on ihan reilassa. Eli siis ilonaiheita kaiketi siis on juu ja varmaan nekin tähän fiilikseen nyt vaikuttavat, mutta jotenkin ihan muutoinkin on vain hyvä fiilis. Vähän veikkaisin, että tämä on osa sitä seikkaa, mistä myöhemmin aion vielä kirjoittaa, siis koko kuluneesta vuodesta. Tämä fiilis kun kulminoituu siihen. Joku varmasti voisi ajatella, että helpollapa sitä ihminen iloiseksi muuttuu, mutta niin se nyt vain on. Elämä kun on melkeinpä normiasetuksissaan, niin olen hyvinkin tyytyväinen. Niin kun ei aina ole ollut.
Toki tässä vieläkin paljon on tehtävää, mutta tämä fiilis kaiketi kumpuaakin siitä, että tiedän nyt melko hyvin, että homma etenee koko ajan suunnitellulla tavalla. Saa nähdä, miten iloinen tämä jätkä ensi kesänä vielä voi olla, mahtuukohan enää sen positiivisen auran kanssa enää edes mistään ovista sisään. 😀 No, katsellaan. Ja siis eilen illalla ajattelin kirjoittaa sitä yhteenvetoa, mutta ei siitä mitään tullut. Nyt taas ei ehdi, kun lähden kahville vanhan tutun kanssa. Niitä on tosiaan tässä joulun alla tullut ihan urakalla vastaan ja kiva hommahan se vain on. Vähän vaihtelua normi rutiineihin. Hyvää viikonloppua vain kaikille mussukoille. 🙂