Onkohan monikin ihminen saman kaltainen kuin minä, eli kun tietyt elämän rutiinit pysyvät ja vaikka muuten välillä olisikin tiukkaa niin taloudellisesti kuin henkisestikin, niin ne rutiinit auttavat pysymään raiteillaan. Ei jaksa edes vituttaa tai ahdistaa se, että on vaikka viikon verran hiukan ankeaa, jos vain se on tuttua ankeutta. Ne ovat merkittäviä juttuja, ne rutiinit.
Lähdin tänään aamupäivällä korjauttamaan läppärin laturin johtoa, kun se oli taannoin murtunut ja virransyöttö oli vähän sitä sun tätä. Tuttava on töissä eräässä sähköliikkeessä ja totesi, että juottaminen on melko epävarma juttu ja suositteli hankkimaan vain tarvikelaturin. Sain sen sopuhintaan ja olin melko tyytyväinen. Merkkilaturi olisi maksanut liki tuplat. Läppärin toiminta siis oli turvattu ja heti oli olo huojentuneempi. Miten sitä ihminen tulisi toimeen, jos ei pääsisi käyttämään tietokonettaan juuri silloin kun tahtoo.
No, lähdin siitä sitten kaupungille hoitelemaan asioita ja palasin autolle, joka oli parkkeerattu aivan kyseisen sähköliikkeen kulmille. Ei pihaustakaan. Mainitsin tuossa päivänä eräänä, että akku oli loppunut autosta. No, kävelin takaisin sähköliikkeelle ja kysyin, että jos käyn hankkimassa uuden akun, niin voisiko heiltä joku tulla hiukan jeesailemaan sen asentamisessa, koska minähän en autoista mitään tajua, koska olen tosimies. Autot ovat ajamista varten ja joku muu niitä minun puolestani saa korjailla.
Akku löytyi ja se vaihdettiin. Kaveri sitten yleismittarilla testasi tilanteen ja lopulta sitten selvisi, että joo, akku oli varmaan ihan hyvä vaihtaa, koska voi olla, että se on juurikin laturin hajottanut. Siis juu, laturi vaihtoon, perkele. No eipä mitään, ajelin autotarvikeliikkeelle, koska akku siis oli tietysti nyt täynnä virtaa ja kysäisin, että paljon maksaa uusi laturi ikivanhaan Nissan Primeraan ja hintaa vempeleelle tulisi 95 euroa. No, maanantaina siis sitten laturi vaihtoon tutun korjaajan voimin ja homma pelittää taas, koska silloin ehdin homman hoitamaankin, koska ei ole töitä sinä päivänä näillä näkymin. Sitten tajusin, että joo, tarvitsen viikonloppuna kuitenkin autoa. Voi helvetti.
No, ajelin siitä sitten Prismaan ja ostin kuudella kympillä pakastimet ja jääkaapit täyteen ruokaa, koska jos jokin asia minua alkaa todella sitten nyppiä jossain vaiheessa, niin se on se, kun on nälkä ja jääkaappi huutaa tyhjyyttään. Näiden korjausepisodien myötä tuleva pariviikkoinen kun on muutenkin ihan katastrofi taloudellisesti, niin pakko oli ainakin hoitaa se asia kuntoon, että ei tule nälkä. Se taas niistä rutiineista. Prismassa ehdin hätkähtää, kun ostoskärryjen kanssa tuulispäänä painelin kohti ruokaosastoa ja silmääni sattui pöydän päällä iso kasa uusia suomenkielisiä Pottereita ja tajusin, että nekin ovat näköjään ilmestyneet. En edes jaksanut alkaa tutkailemaan opusta vaan paahdoin suoraan ohi.
Pääsin kotiin ja ryhdyin kuumeisesti miettimään, että miten ratkaisen viikonlopun auto-ongelman ja soitin veljelleni. Kuin sattumankaupalla hänellä oli sitten lainata autoa viikonlopuksi ja sain vielä kaverin heittämään minut Joutsenoon sitä hakemaan. Uusi vanha auto alle ja nokka kohti Lappeenrantaa. Uusi auto on aina uusi, vaikka olisikin vanha. Kytkin on jokaisessa aina jollain lailla erilainen ja muutenkin autoon, jota ei ole koskaan ennen ajanut, joutuu hiukan totuttelemaan. Ahdisti. Vitutti. Olisipa nyt niin helppoa, kun olisi vanha tuttu romu Primera alla, koska vaikka se onkin paska, niin tiedän tasan tarkkaan, että millä tavoin se on paska. Niitä rutiineja.
Joutsenosta Lappeenrantaan valtatietä ajaessani näin ABC-huoltamon ison valotolpan ja rivakasti kiskaisin auton ramppiin ja painelin suoraan oluthyllylle. Mäyräkoira. Tämä päivä tarvitsee nyt selkeästi olutta.
Ja kun sitten olin jo miltei kotona, pysähdyin vielä kaverin pizzerialle syömään, koska tajusin, kellon ollessa noin kuusi, etten ole aamiaisen jälkeen vielä syönyt koko päivänä yhtään mitään. No, nyt ei ole enää nälkä, kävin äsken suihkussa ja olut on avattuna pöydällä. Juon niitä epämääräisen kappalemäärän, katson viimeöisen Lostin jakson ja painelen sen myötä jossain vaiheessa baariin.
Kyllä se siitä.